Komeroa krökkyämäs

En enää muista mille asioille menin eilen illalla yläkerran "peräkomeroon" (= jyrkkäharjaisen katon alle jäävä tila, joka on erotettu seinällä poikien huoneesta), mutta jäin ovisuulle tonkimaan rompetta loppuillaksi. Jaa, kenties lähdinkin raivaamaan tietä komeron perälle, jotta saisin sinne loppiaisena joulukoristelaatikot raijattua. Ennen puolta yöltä könysin takaisin alakertaan puolentusinaa mosseloa följysnäni. Niiden setvimisessä meni hyvinkin keskiyöhön. Legopussin siivouksen jätin suosista seuraavaan päivään, mutta tyttären muovipussiin jemmaamat vanhat joulupaperit, narut ja pakettikortit selvittelin. Olinkin ihmetellyt, mihin kaikki hänen nimilappunsa olivat pakettikorttijemmastani huvenneet. Tein myös pari muuta mukavaa löytöä. Taikka eihän nypläystyyny tarvikkeineen hamoos ollutkaan, en vain ollut aikaisemmin muistanut/ viitsinyt asijauheesta kavuta vintille hakemaan pellavakankaan palasta, jotta viimein ompelisin sen nypläämäni liinan keskustaksi. Mutta se toinen löytö oli ihan oikea. Olin nimittäin jo pelännyt, että olin antanut punahilkkanuken jollekin sukulaislapselle, kun en ollut sitä horviin nähnyt. Hilkka kun minulla oli pyörinyt käsityötarvikelaatikossa. Nyt sain hilkan takaisin nuken päähän. Kenties, Millan, muistatkin sen ovelan nuken, jossa on Punahilkan lisäksi mummo ja susi samassa kropassa!
Tänään sitten kirkon ja ruuan jälkeen kävin käsiksi legoihin. Äitini ompeli aikanaan legoillaleikkimisalustaksi halkaisijaltaan yli metrisen pyöreän ohuen maton, jonka reunoihin hän teki napinlävet ja pujotteli niistä läpi pitkän snaran. Leikin jälkeen naru kireälle ja matto supistui pussiksi, legot sisällään. Huipputuote! Mutta matolle tahtoo aina kertyä kaikkea moskaa legojen sekaan. Hain nyt pihan perältä ritilälaatikon, jossa keväällä sain siskoltani tulppaaninsipuleita. Harjasin mullanrippeet pois, vähän lumella vielä purahuttelin. Sisällä kaadoin legot ritilälle ja aloin seuloa. Alustamaton laitoin pesukoneeseen, se on nyt pihalla kuivumassa. Legojen seasta koholin pois hiekkaiset muovailuvahaköntit, legoja lippasin pahvilootaan ja samalla keräsin legoukkojnen osia pikkuämpäriin. Minkä tautta meidän mukulat olivta nyppineet legoukkojen päät, jalat, käsivarret ja kädet irti? Käsivarsien paikalleen painelu alkoi pidemmän päälle jo olla kivuliasta. Ylimääräisiä päitä jäi kourallinen, muutama ylävartalo oli enemmän kuin jalkoja, jokunen käsikin jäi uupumaan, mutta onpahan tuossa nyt muutama kokonainenkin legoukko, jos vaikka meillä kävisi joskus lapsia leikkimässä. Jätettyäni legot mattonsa kuivumista odottelemaan pahvilaatikkoon siirryin loppujen joulukoristeiden ja kuusen kimppuun. Pakattuani koristeet laatikkoon (mies pakkasi kuusen) lähdin viemään niitä yläkertaan, mutta samalla taas jatkoin komeron krökkyämistä. Itse asiassa se laajeni huoneen toisella puolella olevaan toiseen komeroon. Jälleen tein ihaniakin löytöjä. Olin luullut laittaneeni tupperin piirustuslevyt kiertoon, mutta ne löytyivät nätisti laitettuna samaan laatikkoon parin soittorasian, vauvantossuparien ja kuutiopalapelin kanssa. Piirustuslevyille löytyy käyttöä eskareiden kanssa. Toin alakertaan myös muovikassillisen epämääräisiä olkia. Aion laittaa nekin likoamaan ja jatkokäsitellä himmelivärkeiksi. Ja kun löysin äidiltä saamieni nypläystarvikkeiden joukosta hurjasti lankaa ja langanloppuja, päätin ruveta vielä tänä keväänä uudestaan opettelemaan nypläystä - sopivasti samasta jemmasta löytyi tädiltä saamani käsityökerhon lehdet, joissa on nypläyskoulu. Nyt kun tämä loma jatkuisi vielä viikon pari... Ehtisi edes sen melkein valmiin nypläysliinan viimeistellä.