Huh, parin kahvikupillisen jälkeen sekä väsymys että vilutus alkoivat antaa periksi (tuossa ei ole kirjoitusvirhettä! - mutta tuohon vimppaan sanaan meinasi tulla, se klassinen krijoitus...)
Löysin kuvismateriaalikansioni välistä sinne jemmaamani tyttären tekemiä töitä (älkää nyt taas käsittäkö väärin, tyttären tekemiä töitä mä olen jemmannut kansiooni, nuo lauseenvastikkeet on välillä hankalia). Yksi niistä antoi inspiksen huomiselle kakkosten kuviksen kaksoistunnille. Sekin varmaan piristi niin, että vetreydyin yhden kuvan oton ja muutaman lauseen verran.
Kerroin jo komeron kollauksen yhteydessä löytyneestä pellavakankaasta, jonka otin talteen nyplättyä liinaa varten. Muuten niin ikävän ja tylsän viikonlopun aikana sain sentään leikattua kankaasta sipaleen ja aloin sitä jo kiinnittääkin, mutta kovin näyttää pistoni koiranoksennukselta. No, luultavasti liina menee muutenkin pilalle, viimeistään ekassa pesussa. Olen todennäköisesti unohtanut kutistaa pitsin. Tosin en kutistanut kangastakaan, joten voihan olla, että ne kutistuvat samaan tahtiin?
Kun mies näki liinan ilman keskustaa, hän keksi, että sen voisi käyttää peilinkehyksenä. Itse olin leikitellyt ajatuksella käyttää pitsireunus nukenvaatteen kauluksena, mutta kyllä mä sittenkin päädyin perinteiseen liinaan, vaikka niillä ei mitään teekään.
maanantai 9. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis!!! Kuule, miehesi oli kuule nyt tosi idearikas...Ikeassa myydään peilijä, just tonmallisia ja siihen puukehyksiin sopisi tuo liina. Sen jälkeen se olisi aina ryhdikkäänä ja tallella. Laittaisit huonekalulakkaa pohjaksi ja siihen liina ja sitten taas huonekalulakkaa päälle!! (Nyt joku nypläri taatusti suuttuu, kun tommosia ehdotellaan...mutta mietipäs!!)
VastaaPoistaMietintään, mahdollisia tulevia liinoja ajatellen. Ei tarvitsisi sitä pesemistä - saati silittämistä murehtia.
VastaaPoista