"Älä julista sitä Gatissa"

Tämäaamuinen takautuma (ellei peräti taantumus) on päivätty 24.5. 2011

”Älä julista sitä Gatissa”


Muistatteko vielä c-kasetit? Ennen vanhaan raamattuopetukset nauhoitettiin 60 tai 90 minuutin c-kaseteille, joita sai sitten ostaa tilaisuuksien jälkeen. Meilläkin on vielä tallella laatikkokaupalla kasetteja, joita ei välttämättä sen koommin raamattuopetuksen jälkeen ole uudestaan kuunneltu. (Saa tulla pyytämään niitä kuunneltavaksi. Olisi mukava, jos niistä voisi olla vielä iloa, muutakin kuin askartelumateriaalina tai linnunpelättimenä.)

Jotkut raamattutunnit ovat jääneet mieleen toisia paremmin. Jo opiskeluaikana kuulin erään, jonka keskeinen sanoma syöpyi mieleen ilman kasettia ja kerta kuulemalta. Opetuksen jakoi Leo Meller Raumalla Seminaarin juhlasalissa ja sen otsikkona oli ”älä julista sitä Gatissa”. Raamatun kohta, johon se viittasi oli nämä alkujakeet Daavidin itkuvirrestä Saulin ja Joonatanin kuoleman jälkeen:

”Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.” 2. Sam.1: 19-20 (vuoden 1933 käännöksen mukaan).

Vaikka Saul oli vihannut Daavidia ja yrittänyt tappaa hänet, Daavid ei kuitenkaan iloinnut hänen kuolemastaan, eikä olisi halunnut muidenkaan saavan siitä aihetta iloon.

Leo Mellerin mukaan meidän kristittyjen tulisi ottaa mallia Daavidista. Ei suureen ääneen iloita eikä kuuluttaa kaikille toisten – edes vihollisten, saati kristittyjen veljiemme – heikkouksista, lankeamisista ja tappioista, vaan ennemmin itkeä niitä. Ja puhua niistä vain Taivaalliselle Isälle.

Jo silloin 80-luvulla – kuten kai kaikkina aikoina – kristityt eri kirkoissa ja herätysliikkeissä olivat olleet vuorollaan ”tämän maailman” hampaissa syystä tai toisesta. Meller halusi puheessaan muistuttaa vakavasti, että Kristuksen ruumis on yksi. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät. Jos joku toinen kristittyjen ryhmä kuin omani on saanut iskun, se on osunut myös minuun.

Tämä Raamatun kohta ja siitä kuulemani opetus on viime aikoina uudelleen ja uudelleen muistunut mieleeni ja minulla on jo pitkään kytenyt tarve jakaa se muistutukseksi muillekin.

Kristuksen ruumiin ykseyteen sopii huonosti se jos kirkkouskovainen arvostelee ja tyypittelee vanhoillislestadiolaisia tai jos helluntailainen naureskelee halveksivasti perusluterilaiselle. Voisinpa sanoa, että nämä olivat vain keksittyjä esimerkkejä.

Jeesus toivoi, että ”he yhtä olisivat”. Ja Paavali huokasi kai galatalaisiin voipuneena, jospa he eivät ”toinen toistaan perin hävitä”.