...mutta en nyt Raamatun kanssa, vaan tässä tietsikalla. Mies lähti taas naapurjkaapunniin. Ostamaan jarrupalat MINUN työmatka-autooni - joka luonnollisesti on mieheni nimissä. Samalla mies vie tyttären takaisin väliaikaiskämpille. Huomenaamulla seiskalta tyttärellä jatkuu työharjoittelu yliopistollisessa. Kun ketään muita ei ole kotona kuin minä, niin ei myöskään ole televisio auki. Hiljaista.
Suureksi ilokseni mies oli (sanoisinko että kipeällä nilkallaan) tiskannut täällä astiat ja siivoillut muutenkin, niin minä voin hetken funtsia, mille alkaisi.
Mun ei tarvitse nyt edes lähteä itse postiin Opettajien Lähetysliiton seinäkalenteripakettia hakemaan, kun kirjoitin miehelle valtakirjan.
Mutta miten kummassa saisin laistettua huomisaamun vaalityön? Mitä mieltä mennä seisoksimaan kävelykadulle johonkin telttakatokseen mukamas jakelemaan jotain esitteitä ja lehtiä? Eihän siellä huomenna sateessa kuitenkaan ketään liiku. Muistuttakaa minua neljän vuoden päästä tästä venkoilusta, jos huomaatte mun harkitsevan ehdolle lähtemistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muistan nuo vaalityöjutut, onneksi olen saanut nyt vähäsen laistettua. AInoastan suoritan oikolukemisia. Joskus omana aktiiviaikanani tuli edustettua ja oltua esillä enemmänkin. Nyt vain oman ehdokkaani taustajoukossa. (Jotenkin elo vei niin yhteiseen eloon, että päätin, ettei samasta taloudesta ole kahta ehdokasta ja siirryin käsitöiden ja kirjoittamisen maailmaan)
VastaaPoista