Vanhoja terveisiä

Tämä tekstin kirjoitin seurakunnan blogiin 13.10. 2010. Nimiä on osin muutettu ja poistettu varmuuden vuoksi.

Hilsen fra Norge

Taas on pyydetty välittämään terveisiä. Tämä seurakunnan blogi on mielestäni siihen aika hyvä kanava. Tosin nämä terveiset olisi kyllä voinut kertoa jo kauan sitten, heti kohta kun palasimme kyläreissulta Norjasta heinäkuun alkuviikolla. Vierailimme siellä ystäviemme Dalia ja Emil Xxxxxxxn perheen luona.

Monet lähiseudun ihmiset muistavat vielä nämä romanialaiset, jotka tulivat Suomeen syksyllä 2003, ensin Ruukkiin vastaanottokeskukseen, sitten seuraavana syksynä Raaheen. Dalia palveli eri seurakuntia musiikillisesti niin laululla kuin viulun soitolla. Emilin työpanos näkyi Raahen seurakunnassa erityisesti siten, että hän kutsui ja kyyditti opiskelutovereitaan seurakunnan tilaisuuksiin. Emil opiskeli ”tekulla” kansainvälisellä linjalla siihen saakka kunnes perjantaina 11.2.2005 poliisit tulivat hakemaan hänet säilöön. Tämä lienee edelleen käytäntö, kun kielteisen päätöksen saaneet turvapaikan hakijat aiotaan poistaa maasta. Sillä aikaa kun perheen isä oli kiven sisässä, Dalia ja lapset koettivat hätäisesti hoitaa kaikki juoksevat asiat ja pakata tärkeimmät tavarat viikonlopun aikana. Seuraavana arkipäivänä aikaisin oli lento Romaniaan. Lähtöjärjestelyjen lomassa ystävien hyvästelyä.

Mutta tämä on mennyttä, tarkoitukseni oli kertoa, mitä perheelle nyttemmin kuuluu. Heti kun tuli mahdolliseksi eli kun Romania liittyi EU:hun vuonna 2007, perhe lähti sieltä pois. Ensin he asettuivat Ruotsiin Örebrohon ja saivat ensi- ja turvakodin paikallisesta pelastusarmeijasta. Aika nopeasti kaikki muu näytti järjestyvän Ruotsissa hyvin, paitsi työasiat. Emil tuskastui ja lähti etsimään työtä Norjasta keväällä 2008. Työtä löytyi Tönsbergistä kuorma-autofirmasta ja kesällä sitten muu perhe muutti sinne perässä, paitsi vanhin poika Horatio, joka oli Ruotsissa aloittanut lukio-opiskelun ja jatkoi sen siellä loppuun. Viime keväänä Horatio sai valkolakin ja jatkaa nyt Ruotsissa yliopistossa. Molemmat tytöt opiskelevat Norjassa lukiossa ja menestyvät hyvin. Viime kesänä sekä Horatio että vanhempi tytöistä Dorothy kävivät autokoulun Romaniassa ja saivat ajokortit.

Emilin lisäksi myös Dalia on löytänyt töitä Norjasta. Samalla kun hän opiskelee lähihoitajaksi, hän käy töissä lähistön dementia- ja vanhainkodeissa. Perhe on asunut Norjassa vuokralla omakotitalossa, joka sijaitsee ihanan rauhallisella paikalla maaseutumaisessa ympäristössä, vaikka Tönsbergin kaupunkiin on matkaa vain alle 10 km. Pihassa kasvaa omena- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita, joiden sadosta nauttiminen on sisältynyt vuokraan. Oman kodin osto on myös haaveissa, mutta ei ennen kuin pankki myöntää lainaa.

Kuten Suomessa ollessaan myös Norjassa he ovat olleet varsin yhteiskristillisiä. Toiseksi nuorin lapsi Alex laulaa luterilaisen seurakunnan lapsikuorossa. Dalia soittaa viulua muutaman hengen yhtyeessä, joka palvelee paikallisessa vapaakirkossa. Muu perhe käy yleensä helluntaiseurakunnassa, tytöt osallistuvat mm. laulullaan nuorten toimintaan. Pyhäpäiville sattuneet työvuorot luonnollisesti asettavat omat rajoituksensa tiiviille seurakuntayhteydelle, mutta verkosto uskovien ystävien kanssa on olemassa ja toimii ja hoitaa mm. vierailujen kautta.

Aina tavatessamme Dalia kyselee kaikkien tuttujen kuulumisia. Lyhyeksi jääneen Raahessa asumisen aikana rakkaiksi ehti tulla Saloisten kirkkokuorolaiset, Jedidot, seurakuntien työntekijät ja aktiivit sekä monet muut akselilla Raahe-Ruukki-Oulu. Millaisia terveisiä viemme heidän perheelleen ensi kesänä?