Ystävättäreni kyseli minulta torstaina käsityöillassa, missä kunnossa mahtaa olla keuhkosyöpää sairastava naapurimme, miehensä entinen työkaveri. Toissailtana sitten sain ystävättäreltäni tekstiviestin. Hän oli kuullut pojaltaan, että perjantaiaamuna oli Jomppa kutsuttu tästä ajasta, ja varalta ilmoitti minullekin, jos en sattunut tietämään. Lauantaiaamuna kuolinviesti oli ensimmäisenä ajatuksissa. Päätimme mieheni kanssa tuoda kaupungilta kukat samalla, kun palaamme iltapäivällä elokuvista. Mutta sitä ennen käväisimme seisoskelemassa kolmannen ehdokkaan ja yhden tukijoukkoihin kuuluvan kanssa esitepöydän ääressä kävelykadun varrella erään toisen puolueen teltan vieressä. Naapureilla oli oikein kahvitarjoilut ja meillä vain toffeekarkkeja, joten vaisua oli meininkimme...
Kotona kävimme tekemässä ja syömässä ruuan, sitten uudelleen tandemin selkään ja katsomaan elokuvakerhon näytäntöä. Nykyisin paikkakuntamme elokuvanäytöksen ovat kampuksen auditoriossa, missä olikin mukavammat istuimet kuin amiksen auditoriossa.
Elokuva oli Kovasikajuttu, dokumentti Pertti Kurikan Nimipäivät -nimisestä punkbändistä, jonka soittajat, sanoittaja ja säveltäjä ovat kehitysvammaisia. Vedet oli silmissä vuoroin liikutuksesta vuoroin naurusta. Erityisen riipaisevia olivat Kari Aallon sanoitukset. Punkkia parhaimmillaan, aitoa kiukkuista kannanottoa aidoista omakohtaisista aiheista:
Olisin halunnut linkittää biisin Päättäjä on pettäjä, mutta sen sanoista ei juutuubissa saanut oikein selvää. Tästä linkistä löytyy sanoituksia lisää.
No niin, elokuvan jälkeen piti mennä kukkakauppaan. Sitä ennen teimme mutkan rannassa ottamassa muutaman syyskuvan. Kukkien valitseminen oli helppoa, koska kallaa ei ollut, niin valkoista neilikkaa ja freesia. Vaikeinta oli mennä viemään ne kukat. Mies kysyi, käykö hän viemässä yksin, vai lähdenkö mukaan. Olisi ollut helppoa jättäytyä pois, mutta koin tarpeelliseksi lähteä mukaan ilmaisemaan surunvalitteluni henkilökohtaisesti. Loppujen lopuksi istuimme lesken kanssa juttelemassa puolisen tuntia.
Sauna olikin jo lämmin, kun tulimme naapurista. Saunan jälkeen puhtaat kuteet niskaan ja lähdettiin miehen ja pojan kanssa kuuntelemaan Tarvo Laaksoa Pyhän Luukkaan kappeliin. Sielläkin minun piti vielä itkeä, erityisesti Krusifiksin juurella.
Tänään onkin sitten ollut tyhjä pää, nuutunut ja mitään aikaansaamaton olo. Tämän kirjoittaminenkin oli pitkäpiimäistä tervanjuontia(?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti