Paleltaa ja väsyttää

Onkohan tämä nyt sitten se dagen efter? Eilen menin maata jaksamatta vaivautua tutkailemaan vaalituloksia. Aaamupäivällä töissä kollegat kyselivät, miten mulla oli mennyt. Vastasin, etten tiedä, jolloin yksi kollegoista sanoi, että "minäpä tiedän" ja tiesi kertoa sekä mieheni että minun äänimäärät. Ja yllätys, yllätys, mies oli sittenkin saanut enemmän ääniä kuin minä, vaikkei meillä kummallakaan niitä järin monta ollut (mikä EI ollut mikään yllätys).
Kävin tyhmyyksissäni tänään yhdellä keskustelupalstalla tsekkaamassa, onko sinne viime aikoina tullut mitään uusia keskustelun aiheita. Sellaisia löydettyäni ja luettuani olin itselleni vihainen, kun olen niin naivi aina vaan ja kuvittelen, että keskustelumahdollisuus netissä voisi olla hedelmällistä ja rakentavaa...
Hormonitoiminta vissiin aiheuttaa tätä vilutusta (ja netti"keskustelun" pahantahtoisuus... ketustusta).

Vaan tällaisia me ihmiset olemme. Minäkin OLISIN voinut kirjoittaa ihanasta syysloman päätöksestä sukulaisissa, Jumalan varjeluksesta matkoillamme ja monesta muusta kiitosaiheesta, mutta päädyin märehtimään sontaa.