Tapahtui pyhäinpäivän aattona 2004

Viikon päästä on pyhäinpäivä. Siihen liittyen seuraava srk-blogitekstini, jonka kirjoitin 4.11. 2011:


Perjantai oli ollut raskas työpäivä koulussa, mutta harmia lievitti ajatus matkasta miehen kanssa Oulugospeliin. Jo kesällä olin lukenut Lähetyssanomista, että muusikkotyöpari Kaskinen-Simojoki oli tulossa EtCetera –kuoron kanssa 25-juhlavuotiskiertueellaan myös Ouluun, luvassa olisi muun muassa ex tempore sävellystä ja sanoitusta yleisön antamista aiheista. Lähetyssanomien mukaan Oulugospelin tilaisuuteen olisi vapaa pääsy.

Samalla kun Ouluun kerran oltiin menossa, pääsisin lainaamaan kaupunginkirjastosta levyn, jota Raahen kirjastoista ei löytynyt. Mutta voi – se olisi pitänyt älytä varata. Joku toinen oli jo ehtinyt lainata Stevie Wonderin. No, olihan sentään konserttia luvassa, ehtisi sen levyn saada sitten toisella kertaa. Kävimme vielä pizzeriassa ja sitten tapahtumapaikalle. Ulko-ovessa oli kyltti: LOPPUUNMYYTY. Minä en uskonut silmiäni. Miten sellainen konsertti voi olla loppuunmyyty, jonne piti olla vapaa pääsy? Päätimme mennä sisään ottamaan asiasta selvää. Ja niin siinä kävi, että pöydän takana istuvalla neidillä ei ollut meille tarjolla lippuja eikä mitään toivoa sisäänpääsystä. Tämä oli kyllä viimeinen pisara, surkean päivän surkea loppu. Käännyimme pettyneinä portaisiin ja sanoin vielä siinä ääneen: ”Lähdetään sitten takaisin Raaheen.” Emme ehtineet laskeutua montakaan rappua, kun peräämme juoksi nuori nainen: ”Hei anteeksi, sanoitteko Raaheen?” Hän oli laulaja EtCetera –kuorosta ja hänellä oli kaksi ylimääräistä lippua, joille hän ei ollut keksinyt tarvitsijoita. Miksi sitten Raahe kiinnitti hänen huomionsa? Hän oli aikanaan opiskellut Raahessa ja saanut täältä matkaansa hyviä muistoja. Kun kerroimme onnettomasta yrityksestämme päästä konserttiin ilman lippuja, hän ojensi vapaalippunsa meille. Hän oli rukoillen kysellyt, kenelle nuo kuorolaisille jaetut vapaaliput antaisi, tuttu Raahe oli ollut hänen kaipaamansa merkki. Aloin itkeä silkasta ihmettelystä Jumalan ihmeellistä hyvyyttä kohtaan, Hänen, joka välittää pienen ihmisen pienistäkin murheista. En saanut kyyneleitä tyrehtymään pitkään aikaan, ja nytkin kun tätä jälleen muistelen, liikutus kuristaa kurkussa.

Sen verran haluan vielä kertoa tuosta illasta, että lupauksensa mukaisesti Anna-Mari Kaskinen kirjoitti jälleen uuden runon yleisöltä tulleiden sanaehdotusten pohjalta ja Pekka Simojoki sävelsi runon, niin että konsertin aikana ehdittiin kuulla uunituore laulu. Joku oli ehdottanut sanaa silta, ja siitä Kaskinen kirjoitti upean pyhäinpäivään sopivan laulun, johon Simojoki teki koskettavan sävelen. Laulu löytyy levyltä: Taivas on tie.

On silta yli pimeän.
On silta yli ikävän.
On silta yli kuoleman
rauhan maahan Jumalan…

…on silta ristinmuotoinen
lohdun saamme päällä sen.