Näin syyslomalla koetan laistaa uusien tekstien naputtelun. Sen sijaan ajastan muutaman vanhan seurakuntablogitekstini ilmestymään tänne viikon mittaan.
Tässä ensimmäinen päivämäärältä 12.10. 2009 otsikolla Liekki palaa
"Lähetyssunnuntai – Rakkauden kaksoiskäsky
Eilen lähetyssunnuntaina Raahen kirkossa Ritva Halmesmaa päätti saarnansa lainaamalla Liekkilaulua: ”Herran liekin anna palaa, anna kasvaa rakkauden, kunnes tuli valtaa alaa ja Valo saapuu luo jokaisen”.
Vasta kotona hoksasin, että eihän se ollutkaan sattumaa, että lähetyssunnuntaita vietettiin samana päivänä kuin pyhän teemana oli rakkauden kaksoiskäsky. Rakkaus ja lähetystyö kytkeytyvät saumattomasti toisiinsa.
Nykyään, rationaalisuuden ja moniarvoisuuden aikakaudella, ei ole tavatonta törmätä sellaisiin asenteisiin, että lähetystyö on kulttuurisesti moraalitonta interventiota, niin no juu, kyllähän sitä auttamaan voi mennä, mutta miksi pitäisi tuputtaa länsimaista uskontoa ja kitkeä sen tieltä pois luonnonuskontoja ja niiden mukana arvokasta alkuperäiskulttuuria.
Mutta mitä jos kysyttäisiin kuitenkin niiltä ihmisiltä, joiden parissa lähetit työtään tekevät? Viikko sitten lähetyslounaalla Tuula Kaisa kertoi Kiinan lähetystyöstä, siitä miten kiitollisia ihmiset ovat olleet, koska kristinusko on auttanut heitä niin paljon. Tosin oli sieltä kuulunut yksi soraäänikin, maalaiskylän poliisi kuului moitiskelleen pastoreita leipätyönsä vaarantamisesta. Jos papit jatkavat opettamista ja yhä useammista ihmisistä tulee kristittyjä, niin rikokset vähenevät edelleen ja poliisi jää vaille työtä.
Mitä sitten tulee tuohon kulttuurien tuhoamiseen, niin rajan takaa löytyy esimerkkejä siitä, miten nimenomaan kirkko on auttanut sukulaiskansojamme säilyttämään oman kielen ja kulttuurin. Juha Väliaho kirjoittaa kirjassaan ”Volgan ja Uralin välillä” asiaa valaisevia kertomuksia.
Raumalla opiskellessani neljännesvuosisata sitten pääsin käymään Uudessakaupungissa lähetystapahtumassa. Sieltä jäi mieleen konkreettinen lähetystyöhön osallistuminen, kun revittiin lakanoita ja käärittiin suikaleet sidetarpeiksi, sekä silloin uunituore Liekit –musikaali, jonka lauluista erityisesti tuo alussa lainattu Liekkilaulu sekä Tänään Häneen uskon ovat jääneet pysyvästi käyttöön seurakunnissa.
Muutama viikko sitten Suomen Lähetysseura ja Raahen seurakunta tarjosivat Raahe-salissa ilmaisen musikaalielämyksen. Aikanaan Liekit -musikaali valmistui juhlistamaan lähetystyön 125-vuotisjuhlia ja nyt 25 vuotta myöhemmin 150-vuotisjuhliin Liekki palaa. Kieli on metka. Olemme oppilaiden kanssa puhuneet homonyymeistä; samannäköisistä sanoista, joilla on eri merkityksiä. Musikaalin nimi Liekki palaa sisältää kaksi merkitystä, liekin palon ja paluun. Vaikka Liekki palaa –esityksen tarina ja musiikki olivat aivan uusia, niin vanha kunnon Liekkilaulu oli itseoikeutetusti mukana myös tässä uudessa musikaalissa. Sen sanoma on ajaton: ”Jos nyt Jeesus uskon liekin sytyttänyt sinuun on, Häntä seuraa, tie minne viekin. Et ole yksin, et turvaton…
Eilisen jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntakodilla thailaisten makujen äärellä oli huikaisevan mielenkiintoista kuunnella Ritva Halmesmaan kertomuksia omasta lähetyssarastaan Thaimaassa. Ja tänään maanantaina lähetyspiirissä on kuulemma Risto Parttimaa kertomassa kuulumisia Kolumbiasta. Matkailu avartaa, mutta kyllä myös matkakertomusten kuuleminen ja lukeminen avaa ymmärrystä ja sydäntä lähetystyölle. Suosittelen."
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähetystyö tulee kivasti esille eri tilanteissa.
VastaaPoistaMukavaa pohdintaa... kiva että jaksaa nostaa lähetystyötä esille.
Kiitos, Rene. Lähetystyö on ollut lähellä sydäntä lapsuudesta saakka. Seurakunnan kerhonohjaaja Eikka juurrutti lähetysrakkauden.
VastaaPoista