Viikko sitten kävimme esittämässä surunvalittelumme leskeksi jääneelle naapurin rouvalle. Tänään ystäväni Dalia lähetti keskipäivällä facebookin kautta viestin: "My father is very sick" ja kertoi yrittävänsä saada vapaata töistä voidakseen matkustaa ensi viikolla isäänsä katsomaan. Iltapäivällä tuli uusi viesti. Isä oli kuollut. He aikovat lähteä nyt sitten koko perhe autolla Clujiin.
Alexandrua jäi suremaan suuri perhe ja laaja suku. Hän oli suloinen uskovainen pappa, samanikäinen kuin oma isäni. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta Kristus yhdistää, sen saimme kokea vierailujemme aikana kesällä 2005 ja 2006.
lauantai 13. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa teillä nyt surulliset ajat. Elämä on. Tällaisissa tilanteissa arjen pienet ilot ovat arvossaan. Armollista lepopäivää!
VastaaPoistaVoi synkkyys. Tämä on kyllä siinä mielessä raskas ikävaihe, että omat ja ystävien vanhemmat alkavat tulla korkeaan ikään ja kuolinsanomia kuuluu yhä tiheämmin..Onneksi saadaan kuitenkin tarttua iankaikkisen elämän toivoon.
VastaaPoistaTotisesti, totisesti.
VastaaPoista