tiistai 23. lokakuuta 2012
Metsän kultaa
Lauantaillinen kyläreissu Millanin, puolisonsa ja eläinkatraan luona oli jälleen tuottoisa niin henkisesti, hengellisesti kuin mammonallisestikin. En ottanut kuvaa tämänkäänkertaisesta omenasaaliista, joka oli ihan yhtä iso kuin viimeksikin, about auton peräkontillinen. Mutta sen sijaan otin kuvan keltavahveroista, jotka Millanin siippa oli poiminut ja jotka hän antoi mukaamme. Sen kuvan halusin tänne julkistaa ennen kuin yritän aloittaa lomanpidon tästä bloggailustakin. Olen pitkin syksyä seurannut kateellisena toisten sienisaaliita ja surrut, etten ole sitten nuoruusvuosien saanut maistaa tai edes nuuhkaista kantarelleja, ja nähnytkin sen koommin livenä niitä vain auton ikkunasta Romaniassa vanhan ukon ämpärissä. Nyt olen taas päässyt nuuhkimaan ja eilen maistamaan, kasviskantarellimunakkaassa. Millanilta toimme lisäksi tuliaisia tyttärelle, kuivattuja omenoita ja suppilovahveroita. Ja ne minun viimeksi unohtamat perennat... Taidankin tästä pukea pihalle ja mennä tekemään puutarhahommiin. Nyt ei sada.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensi syksynä sitten sieniämpärit mukaan, kun tulette tännepäin, niin mennään sieniretkelle. Sinne Romaniaan kun taitaa olla vähän liian pitkä matka ;)
VastaaPoistaMinä saan aina kerran vuodessa haistaa ja maistaa paistettuja kanttarelleja VENÄJÄLLÄ.
VastaaPoistaEmme liioin ikinä löydä sieniä mistään, enempää kuin marjojakaan.
KAIKKI MUUT hilaavat polvet notkolla hirveitä saaliita joka paikasta, eivätkä vahingossakaan paljasta niitä apajiaan. Ei, vaikka kuinka salajuonikkaasti urkkii :(
Noh, myönnettäköön, että enämpi pitäisi tehdä omatoimista etsintäpartiointia metsiköihin. Eivät ne sienet, eikä marjat oikein ole autolla noukittavissa ;)
Bongasin ensin teidän Muskan matolla: anoppilassa oli Muska-niminen kissa myös, taisi olla lastemme keksimä nimi silloiselle kissalle.
VastaaPoistaAnteeksi, että luulin ensin banaaninkuoriksi noita ihanaisia vahveroisia :( Itse sain niitä kuivattuna ja aion tehdä niistä jotain ihanaa keittoa varmaan; ei ole paljon kokemusta sienistä, mutta sienimyrkytyksestä paremminkin - sain sellaisen ensimmäisellä sienenkeruumatkallani. Tai sen jälkeen siis :/
Hyvää lomaa, ja opettele Miskan tapaa loikoilla - samaa tyyliä rukoilen ja toivon itselleni myös!
Millan, pidetäänpä mielessä. Tosin niitä ämpäreitä olisi nytkin ollut mukana, mutta ne täyttyivät nopeaan tahtiin omenoista.
VastaaPoistaKaisa, ajattelepa, ystävämme tarjoutuivat viemään meidät sienimetsään! Sellaisia ystäviä ei taida kaikilla olla. Joskus mekin olemme jonkun ottaneet mukaamme hillastamaan. Mutta hyvä puolukkapaikkamme, jonka myös joku ystävä meille aikanaan neuvoi, jäi kultakaivoksen alle. Uutta paikkaa ei ole tullut etsittyä...
Pau, huonoa onnea sinulla sienestyksessä. Tatit ovat aina varmaa poimittavaa, ne kun tunnistaa helposti eikä niissä ole myrkyllisiä, vain jokunen pahanmakuinen, kielenkärjellä voi jo metsässä tunnustella ja jättää kitkerät pois. Kiitos toivotuksista!