Polveileva tarina, ainakin rukouksesta

Viime tiistaina meillä oli oman lelun päivä. Päivän päätteeksi erään tytön tuoma käsirengas ei ottanut löytyäkseen. Lupasin koettaa sitä haeskella vielä koulun jälkeen, kun jäin odottelemaan vanhempainvartteja. Siivosin "esitysvaatekomeron" lattian, mutta sieltä rannekorua ei löytynyt. Ei myöskään kaappien alta eikä kauppatavaroiden seasta. Keskiviikkona tyttö kysyi ensi töikseen, olinko löytänyt korua. Koetin vakuutella, että kyllä se vielä löytyy. Mutta ei. Päivän lopulla tyttö jo itki menetystään. Illalla mietin kotona, että seuraavana aamuna me voisimme yhdessä oppilaiden kanssa rukoilla, että koru löytyisi ennen syyslomalle lähtöä. Mutta kun sitten torstaiaamuna tyttö oli reippaana ja iloinen, en halunnutkaan häntä muistuttaa korun katoamisesta.
Torstai oli puuropäivä, söin ohrapuuroa kaksi lautasellista. Oppilaspalaverin jälkeen ennen kotiin lähtöä söin muutaman eväääksi ottamani omenan. Kotona ei oikein ollut ruokavärkkiä, joten hotkaisin muutaman kalapullan ja kyssäkaalta ennen kuin lähdin käsityöpiiriin. Siellä valittelin vatsani mörinöitä ja kuohuntaa. Kuitenkin join siellä kahvit ison kakkupalan kanssa. Illan mittaan vatsakivut vain kovenivat. Menin kymmeneltä sänkyyn, jonne mies toi minulle hiilitabletteja. Puoli yhdeltä heräsin vatsavaivohin. Kokeiltuani eri asentoja, vessassa käyntiä, vatsan hieromista, vatsalihasliikkeitä, jyvähaudetta ja lopuksi vielä sormen kurkkuun työntämistä nukahdin uudelleen kolmen ja neljän välissä. Heräilin edelleen puolen tunnin välein vaihtamaan asentoa ja käyttämään jyväpussia uudelleen mikrossa. Rukoilin ääneenikin "Isä, armahda". Kellon soitua ilmoitin kimppakyytikaverille, että hän menisi omalla autollaan, ja nukuttuani vielä tunnin soitin esimiehelle, etten kykenisi lähtemään töihin. Soitettuani vielä avustajalleni ohjeita päivää varten ja saatuani mieheltäni lacto7-tabletin samarinin kanssa nukahdin uudelleen. Herättyäni seuraavan kerran kymmeneltä puhelinmuistutukseen kiitin, että Isä oli armahtanut unella. Ilmoitin viimeiselle vanhemmalle, että joudumme siirtämään vanhempainvartin loman jälkeen. Seuraavan kerran heräsin avustajalta tulleeseen viestiin, jossa hän mm. kertoi, että se koru oli löytynyt - tytön repusta! Taivaan Isä vastaa rukouksiin silloinkin, kun ne jäävät lausumatta!