Ärsyttävää

Kylläpä kuukausi meni taas nopeasti! Ja tuli jälleen se lauantai, jolloin kaikki hommat tuntuvat riaavan. Vähän väliä jotain kaatui, putosi, lipsahti, hulahti, roiskahti ja ratkesi. No, onneksi ompeluhommissa ei tullut muuta häihäräppiä kuin se, että esikoisen housut, joita yritin paikata, repesivät sitten heti paikan vierestä... (Toisessa blogissani jo paljastinkin, mitä muuta paikkasin.) Mutta kun siirryin keittiön puolelle, niin kuukausikummitus iski. Yleensä tähän samaan aikaan kuusta iskee yhtä aikaa sekä tarmonpuuska että mämmikouruus. Kun sitten luettelin miehelle, miten kaikki tuntuu hakrustavan, niin hän väitti, että sehän on mulle aivan normaalia päivästä riippumatta, kun mulla on aina niin kiirus. Voi olla, että muulloinkin sattuu ja tapahtuu, mutta parina päivänä kuussa se on vain niin pohjattoman ÄRSYTTÄVÄÄ. Tuota sanaa toistelinkin eilen rajumpien kirosanojen korvikkeena.
Apropos, Kirlah tiesi kertoa bloginsa kommentissa, että migreenikin on hormonaalista. Tajusin, että omat migreenikohtaukseni lievenivät oksettavista päänsäryistä heppoiseen huippaukseen sen jälkeen, kun mulle tehtiin se pikkuoperaatio, jonka jälkeen myös kierto muuttui oikeaoppisen pituiseksi ja säännölliseksi.

Mutta jotain kivaakin. FB-päivityksessä kerroin taannoin aloittaneeni taas yhden perennapenkin raivauksen, sen jonka tein aikanaan lasten hiekkalaatikkoon. Siinä oli mm. alkukesästä valkovuokkoa, myöhemmin harjaneilikkaa, suikeroalpia ja maariankelloa. Mutta jo muutamana kesänä seassa on ollut häiritsevästi nokkosta, pihatähtimöä (tuttavallisemmin muroa, vesiheinää...) ja viheliäistä valkojuurta eli juolavehnää. Pian raivauspäätöksen jälkeen päätin, että tilalle tulee kryytimaa. Millan mainitsi taannoin, että aikoo suuntautua tulevina kesinä puutarhan ruokapuoleen entistä enemmän. Siitä ehkä tuo kipinä itsellenikin.


Tänään helteisen kirkkokävelyn ja ruuan jälkeen kärräsin eilen takaisin paikalleen asettamaani hiekkalatikkokehykseen kompostimultaa ja lisää hiekkapitoista multaa. Koholittuani ensin mahdollisimman tarkoin kaikki juuret pois. Kuvassa oikealla on oreganoa, vasemmassa nurkassa rosmariini ja takanurkassa ruohsipulia. Puiset tulppaanikuvatukset ovat sipulikukkien merkkeinä. En tunnistanut juuri mitään perennapenkistä pois kaivamistani kukkasipuleista, mutta jos hyvin käy, aikanaan selviää, mitä ne olivat. Osan sipuleista sijoitin muualle ja liljan sipulit ovat edelleen odottelemassa sijoituspaikkaansa. En tiedä, missä se on. Mutta sen tiedän, että tuohon hiekkalaatikon keskelle kylvän porkkanaa myöhemmin syksyllä.