Koulusta, kokouksesta ja kutsuilta

Hektinen, hurmaava, hengästyttävä ja hikinen ensimmäinen työviikko on minun osaltani jo förbi, tunnit tulivat täyteen, ja voin lähteä huomenaamulla kohti Kokkolaa. Äsken vielä soittelin kollegalla koulukuulumisia vaihtaen. Jossain välissä taisin koota jo vähän kokouskimpsua laukkuun.
Sen verran viikonlopun puoluekokousmatka ja sen valmistelu vaivasivat mieltä illan mittaan, että koetin päästä ajoissa lähtemään t-kirjaimella alkavista verkostomarkkinointikutsuista, jossa esiteltiin keittiötarvikkeita. Halusin kuitenkin noudattaa Aulikin kutsua, kun meillä oli vähän langanvaihtoafäärejakin ja kun halusin kuitenkin tilata joululahjaksi perunankuorimaveitsen ystävälleni (joka tuskin lukee tätä tai jos koettaakin lukea, ei välttämättä enää ymmärrä kaikkea, mitä tässä sanotaan).
Vaikka nuo puoluekokousasiatkin ovat mielessäni - ja vaikka eräs kutsuillaolijoista toivotteli lähtiessäni: "Tehkää hyviä ja viisaita päätöksiä", niin oikeastaan haluaisin nyt kirjoittaa toisesta pääni sisäisestä ajankohtaisesta ajatuksesta.
Nimittäin noista esittelyistä, tavaroista, tuotteista... Yhden jos toisenkin uutuuden kohdalla huomasin ajattelevani, että minulla on jo vehkeet ja kamppeet, joilla mä tuon ja tuon homman teen. Esimerkiksi, kun esiteltiin vuokaa, joka sopii niin astianpesukoneeseen, mikroon kuin peräti tavalliseen uuniinkin, niin totesin mielessäni, että saimme aikanaan häälahjaksi useita uunikokki-merkkisiä vuokia, joista suurin osa edelleen ehjinä ja käytössä. En osta muovifatia vain siksi, että sitä ei tarvitse voidella ja että siitä irtoaa paistettu ruoka ehkä helpommin kuin keramiikasta. Puhtaaksi olen vuokani saanut tähän asti kuitenkin.

Vahvasti päätin mielessäni myös, että enää en itse koskaan järjestä kotiini T-kutsuja (teekutsut ovatkin sitten asia erikseen). En järjestä, koska minun etiikkaani ja ns. elämänfilosofiaani ei kerta kaikkiaan sovi se, että koko ajan kehitellään uusia tarpeita ja niihin sopivia tuotteita, joita sitten ostellaan ja kaupataan uskotellen, ettei niitä ilman pärjää, vaikka kaapit notkuvat entisistä aivan hyvistä ja käyttökelposista vastaavista vehkeistä. Olen tänä vuonna käynyt kaksi kertaa esittelyssä, eka kerralla siksi, että minulle oli kertynyt kassillinen vaihtoon meneviä tuotteita ja tällä kertaa edellä mainitusta syystä, kuorimaveitsen takia.