keskiviikko 10. elokuuta 2011

Rationalisointia hiki päässä

Eilen meni kahden tunnin suunnittelupalaveriin viisi tuntia... (mutta se oli laatuaikaa!) Ehdin silti vielä kotonakin jotain lomarästejä duunailla. Kyykin illan marjapuskissa ripukoita riipien. Koetin vakuutella itselleni, että punaherukoiden poimimisessa on se hyvä puoli, että niitä marjoja on vain rajatulla alueella rajallinen määrä, mutta TYLSÄÄ se on silti. Toiseen astiaan keräsin samalla vadelmia. Naapuri oli kiltti, kun antoi vatukkonsa levitä meidän puolelle ennen kuin raivasi omansa pois.
Herukat huuhdoin valmiiksi mehumaijan ritilään, mutten aikonut jaksaa niitä enää yötä vasten keitellä. Eihän minulla ollut pullojakaan vielä valmiiksi katsottuna. Koska maija ei täyttynyt ripukoiden rippeistä, niin kaivoin pakastimesta edelliskesän mustikoita ja vadelmia lisukkeeksi. Vastapoimituista vatuista perkasin komiat ja hyvät syömämarjoiksi jääkaappiin ja lemppasin loput maijaan.
Aamulla sitten, samalla kun aloin höyryttää mehua, rupesin pesemään pakastuspulloja ja niitä muutamaa lasista, jotka vielä varastosta löytyivät. Rupesi vähän harmittamaan, etten sittenkin koholinut följyyni niitä autiotuvalle jätettyjä lasipullojakin! Pakastuspullojahan minulla olisi ollut tyhjillään kymmenkunta, mutta onneksi en tarvinnut niitä kuin kolme, kun yritän tyhjäillä pakastinta (mieluummin kuin täyttää) ennen kuin siirrän loput pakasteet pienempään ja sulatan tämän isomman.
Huutelin miehelle, että täällä nyt olisi hänelle valmiina kuuma tiskivesi, joka jäi minulta pullojen pesusta. Heti kolmannen huutelun jälkeen hän tulikin, ja minä laitoin ne muutamat lasipullot sata-asteiseen uuniin kuumenemaan. Samalla laitoin suklaan sulamaan vesihauteeseen, ja sinne haudutuskattilan vesiosaan laitoin kypsymään muutamia kananmunia. Katsos, kun olin ottanut pakastimesta myös cocktailpiirakkapussin, jonka tyhjäsin valmiiksi odottamaan uunipellille. Kohta pääsin pullottamaan mehua, muovipullot olin varittanut vielä mehumaijan vesiosan kiehuvassa vedessä, samoin korkit. Sen jälkeen vesi kelpasi vielä lämmikkeeksi miehen tiskiveteen ;-) - samoin aikanaan se munankeitin- ja suklaansulatusvesi.
Kun uuni alkoi tyhjetä muutamasta lasipullosta, huikkasin miehen laittamaan ranskalaiset pakastimesta uunipellille, ne sujahtivat uuniin seuraavaksi, chilimakkaroiden kera. Kun sain mehun pullotettua ja siivottua enimpiä mehustustarvikkeita miehen tiskattavaksi, jäähdytin ja kuoraisin kypsät munat odottamaan munavoin tekemistä ja sitten rupesin vatkaamaan mutakakkutaikinaa (siihen mä siis sitä suklaata sulattelin). Ja taas huikkasin miestä avuksi (hän oli pitämässä tiskaustaukoa tietokoneen ja television edessä) pitelemään vatkainta sen aikaa, että sain mitattua jauhot ja voideltua ja mannaryynitettyä vuuan. Kun ranskikset olivat kypsiä, mutakakku odotti jo paistovalmiina vuuassa, samalla kertaa kiertoilmaiseen mahtui cocktailpiirakatkin. Jossain välissä ehdin tehdä salaatinkin, murskasin vielä vadelmat fruktoosin kanssa hilloksi nautittavaksi jälkiruokana mutakakun kanssa. Kakku kypsyi sillä aikaa kun rouskutimme ransiksia.
Voit arvata, että välillä minulla oli pinna kireällä (etenkin aina silloin, kun olin polttaa näppini mehupullojen kanssa) - ja annoin sen myös kuulua ihan pidäkkeettömästi. Mutta silti mies uskalsi ihmetellä, ettei ole vaniljakiisseliä mutakakun kera... "Senkun rupeaa tekemään", ohjeistin häntä. Noo, kun kaikilla oli maha täynnä, tunnelma muuttui huomattavasti leppoisammaksi. Päivällä tandemkiertueen ompelutarvikeliike-kirppari-ruokakauppa lopulla mies keksi ostaa jäätelöä, niin että loput kakusta (yksi neljäsosa) syötiin oikeaoppisesti vadelmien JA jäätelön kera. On se vain kiltti, fiksu ja avulias mies, kun tarkemmin ajattelee.
Nyt iltapuolella pääsin sitten ompelemaankin, eilen homma tyssäsi, kun en löytänyt valoverhokankaan palasia mistään jemmastani. Tuli ihan Vilukissimäinen olo. Onneksi yöllä tuli vielä noustua sängystä katsomaan uudestaan se kaikkein todenäköisin paikka, ja siellähän se pussukka olikin, kun kunnolla katsoi. Nyt on molemmille siskoille valoverhokankainen vetoketjullinen pussi kestokasvopuhdistuslappuja varten. Laput ovat kesto, kasvot eivät valitettavasti...

2 kommenttia:

  1. Oletpas ollut tehokas kun noin paljon sait aikaan saman päivän aikana. No, olihan sulla toki ihmeapulainen ;)). Työniloa alkavalle lukuvuodelle!

    VastaaPoista
  2. Hiki tulee täälläkin tuollaista ahkeruutta lukiessa!

    VastaaPoista