Jotaki siskoon juhulista

Kyllä mä ny meinaan keriitä niistä vanahemman siskoon juhulista jotaki kirioottamahan heti tuoreheltansa. Kovetut juhulathan soli siskoo rustannu, ammattilaanen kun on. No toki hirvisoppatykkimestarina hääräs siskoonmies, reservin vääpeli, mutta sitte salaatti- ja kahavipöyrät siihen päälle ja kaikki tykötarpehet hirvikeiton (ja kasviskeiton) lisukkehiksi. Ohojelmaa ja ruokapöytiä varten oli isoo teltta "Café Emilia" ja pienemmäs teltas oli kaikki ruokatouhu tarjolla seisovas pöyräs. Markki oli komiana, koristeltu kukiilla ja heinäseipähillä, niin tyhyjillä kun täysiilläkin.
No sitä ohojelmaa ainaki alakuehtoosta esitti pääasias vain lähisukulaaset, sisarukset ja serkkuflikat ja serkun mies, oomma vähä sellaasta tunkusorttista sukua. Joka paikas silimällänsä. Meirän väki lähti kotia päin jo ehtooyhyreksältä, mutta kerkisin mä silti itteni nolata ja nöyryyttää, siskoosta ny puhumatakaa.
Siittä ny vain yksi esimerkki. Mun siskoot on harrastajanäyttelijöötä ja niillon sellaanen kaharen ämmän sou, joka on saanu nimeksensä "Tenaleidit" ja jolla siskoot on käyny viihryttämäs (=häiriköömäs) usiammat juhulat. Toimittelovat kulloosestaki juhulakalusta kaikellaasta pilke silimäkulumas. No ny kun toinen siskoo oli itte juhulakaluna, niin järjestettihin sille tenaleidisou paikkoomiehityksellä.
Menimmä pukemahan muutintanttuja ja vähä maalaamahanki ittiämmä Kirveshoville, vähä lymyhyn. Olimma saanehet tantut päälle ja ruvettihin silimienaluusia mustaamahan, niin eikös Kirveshovin avoomesta ovesta tuu tupahan mun ensirakkauteni morsmaikkoonsa kans. Minen ollu sitä vuosikymmenihin nähäny, mutta heti mä sen tunsin. Mutten molsi kipiästi tuon näköösenä tahtonu näyttäytyä entiselle koulukaverille - vaikka olimmaki ihan lavalle menos näyttäytymähän. Äänehen mä haikaasinki, kylläki nauru suupielis, jotta pitikö tuon Jari-Matin justihinsa nyt tuohon tulla. Vähä sitäki nauratti, mutta melekeen anteeksipyyrellen seliitti, jotta tulimma vain kattomahan, miltä tää Kirveshovis näyttää... Kehtas mokoma rumahinen olla viä yhtä komiaki kun ennen.
No, tältä se näytti, meirän paikkootenaleirikaksikko. Moon tuo, jollon Ainot. Ja huuliväri ympäri naamaa. Sain Suskulta laihnaksi, kun enhän mä sellaasia itte muista ottaa följyhyn, kun en itte juuri käytä. Etenkää, kun siskoon kutsus sanottihin, jottei tartte pönöttää eikä hienoostella hänen juhulisnansa. Ei hienoosteltu ei.