Mitä olinkaan tekemässä?

Eilen iltapäivällä olin aikeissa mennä keräämään kypsät mustaherukat. Koska yöllä oli satanut ja koska muutenkin oli vilpoisa ilma, arvelin tarvitsevani kumisaappaat. Ja niihin tietysti villasukat. Menin makkariin, kaadoin muovikassillisen sukkia sängylle ja jäin tuumimaan. Näille on saatava uusi säilytyspaikka. Ennen muovikassia ne olivat olleet kahvallisessa isossa pajukorissa, jota olin kesällä tarvinnut kahvikuppien tapulikahvioon raijaamiseen. Nyt en halunnutkaan enää palauttaa koria villasukille, koska saattaisin tarvita hienoa isoa koriani muuhunkin pitkin vuotta.
Olin nähnyt jossain pahvilaatikon. Se saattaisi sopia vaatekaappini hyllylle, jolla olin siihen saakka säilyttänyt paria leikekansiota. Kesän aikana olin malttanut vastaavasti tyhjätä muutaman kansion yläkaapista, ja sinne oli tullut nyt tilaa leikekansioille. Kansioiden päälle oli kertynyt taas läjä lehdistä leikattuja ja reivttyjä mielenkiintoisia juttuja, jotka tietty piti saada kansioon. Hain sakset. Sitten muistin vielä yhden lehtileikejemman, ison ruskean tekonahkasalkun vaatekaappini perällä. Päätin uskaltaa avata ja tyhjätä senkin. Uusi kansio avuksi. Ja lisää muovitaskuja (joita sain toissakesänä ison laatikollisen, jonka Emil-ystävä oli pelastanut norjalaisesta roskapöntöstä). Sain uuden työlaukun ja vähän lisää tilaa vaatekaapin pohjalle. Saatuani kaikki lehtileikkeet (en koskaan muista, onko se leike vai leikkele) ja muut vanhat muistot lopulta kansioihin nostin kansiot yläkaappiin, valitsin yhdet villasukat jalkoihini ja sulloin loput pahvilaatikkoon, jolle oli nyt tilaa vaatekaapissa. Pusero päälle, huivi päähän, kumpparit jalkaan ja astia kopuraan, ja niin pari tuntia myöhemmin pääsin marjapuskiin.