Kaikista kansoosta ja heimoosta

Kun mä eileen fläysäsin nuorimman velipoijan kans puhelimes, niin muistin, jotta olin meinannu kirioottaa jotaki murtehista ja Suomen heimoosta. Silloon alakukesästä kuorohariootuksis jo sain sen päähäni.
Tuo otsake ei oo oikeen rehellinen, en meinaa kirioottaa kaikenmaailman kansoosta, mutta teki mieli vähä siteerata Pyhää Kiriaa.
Minen viitti paliastaa, mitä me mohkuumma velien kans eileen - muuta kun sen verran voin kertoa, jotta velipoika on asunu sekä Etelä- että Pohojoos-Pohojanmaalla, Pirkanmaalla ja Satakunnas ja että son koulutukseltansa äirinkielen opettaja, murteesihinki perehtyny.
Mutta sem mä kyllä ny kerron, mitä kehtas yks meirän kuorolaasista äänehensä sanua - mistä lie sellaasta päähänsä saanu - jotta eteläpohojalaaset on niin reheviä ihimisiä. Ei se käyttäny tuota sanaa rehevä, sehän tarkoottaa tää muolla aiva muuta kun kotopuoles, se tais sanua ylypiä. Mä nostin tietenki kauhian metelin ja onneksi muukki kuorolaaset olivat mun puolellani, vaikkei muita eteläpohojalaasia sillä kertaa mukana ollukkaa. Taikka siis sitä toista mun lisäkseni.
Eikös soo silikkaa vaatimattomuutta, kun sanotahan, jotta hyvää pyriitähän tekemähän, riimaa pakkaa tulemahan...
Mihinää asias tai ihimisryhymäs ei pitääsi yleestää, ei eres Suomen heimoosta puhuttaas, mutta kyllä niis stereotypioos jotaki totuuspohojaa vissihin johonaki mieles on. Varmahan jokku eteläpohojalaaset on kovia uhuamahan ja reheelemähänki, ja aina sellaaset äänekkähämmät sitte antaa leimansa koko ryhymälle. Meillollahan kovia yrittämähän. Mun velii saattaas seliittää sen niin, jotta pohojalaanen kateus ilimenöö sillä lailla, jotta kuinka mä saisin samallaasta kun naapuri, ja sitte yritetähän ja teherähän, jotta se saavutetahan. Johonaki muolla kateus voiki sitte ilimetä muulla tavoon. Se viöö kalat...
Kohtuus ja kultaanen keskitie täski. On aiva oikeen rakastaa, kunnioottaa ja arvostaa omaa heimoansa, juuriansa ja sukuansa. Muttei sen pirä meinata, jotta muita heimoja sitte halaveerattaas. Jos son kans pohojalaanen piireet, jotta ei soo multa pois, jos muukki on hyviä. Meirän ei tartte muita pariata, kun tunnemma oman arvomma. "Kyllä meirän kans aina pärijää". - Kun on tarkoon.