Kylänsyrjäs

Käylährin eileen asioomas, kun piti vierä ne Markun paperit postihin. Koitin jo matkalla funteerata, pitääskö johonaki muolla samalla pyörähtää. Em muistanu muuta kun sen mun kelloni, johona ei oo viäkää uutta hihinaa. Menin postista sitte uurmaakarille. No, soli turha reisu, ei ne alakanu mulle remmiä kattella iliman kelloa, jota en sunkaa ollu ottanu joukkohoni, kun en sitä viä kotona hoksannu.
Jottei aiva menis omasta erestänsä pyörääly kaupnkihin, niin päätin teherä mukan kattomas, olisko kehitysmaatavarakauppa Hiirenkorvan ovi auki. Oli se ja mulloli sopevasti rahaa, jotta pystyyn ostamahan kaikki loput vilijakaffeet hyllystä, kolome purkkia. Sitte pyörsin kirjastohon ja havaattin oves ilimootuksen, jotta siä on taas kirijoja myyrä varte. Mä tyyryyn tonkimahan pelekästänsä mukulooren lootaa ja nelijä kirijaa mä sieltä valittin. Olishan siä ollu sellaanen palijousalennus, jotta 10 kirjaa 4 eurolla, mutten viittiny niin montaa. Ei nollu tyyrihiä nuonkaa, 0,50€/kipales. Valikoottin muutaman kirijan luokkahan, tuollaasia tietokirijoja, mutta sitte mä aiva intaannuun, kun kätehen osuu tuo Kuu ja Kustaa. Silloon kun esikoonen oli jotaki nelijän vanaha, meille lainattihin tuo ja sitä luettihin niin monehen kertahan, jotta poika oppii sen ulukoa. Äkkiä se oppii sitte sisäluvunki ja rupes lukemahan itte luontoaiheesia kirijoja, mutta tuo runomuotoonen Kuu ja Kustaa jäi erityisen rakkahana mielehen äireellekki. Jokku kiriathan kylläännyttää, kun niitä joutuu mukuloolle monehen kertahan lukohon, niinku Pupu Tupuna, muttei tämä. Ja viä poikaki sen muisti, kun esittelin kotona ostostani, ja viä se sai esikoosen suun messingille.