Talon takana, aamuauringon puolella, on puutarhan vanhin (=ainoa alkuperäinen) perennapenkki. Siinä on edelleen alkuperäiseltä omistajalta jäljellä päivänliljaa, josta yhden puskan kaivoin vuosia sitten siskolle, ja sitten tuota violettina kukkivaa iiristä (?) Alkukesästä otetussa kuvassa näkyy Eestistä salakuljetettua valkovuokkoa ja lehto-orvokkia.
Nyt loppukesästä penkki on näyttänyt tällaiselta. Reunaan keväällä istutetuista tulppaaneista ei ole näkynyt mitään, katsotaan ensi keväänä, näkyykö silloinkaan. Millanin leijonankidat muodostavat mukavan vaalean reunuksen, jonka yli tosin ruiskaunokki kenailee holtitta. Olisi pitänyt viitsiä niitä jotenkin tukea ja sitoa. Niiden kuten kehäkukkienkin siemenet sain kuoro-Sinikalta. Tänä kesänä kehäkukkakin pitkästä aikaa kukkii meillä. Kenties pääsen taas keräämään itsekin siemeniä.Vasemmassa reunassa kyyhöttää pikkulintujen kylvämä punaherukka, josta muuten lapset eivät hoksanneet mulle kerätä säilöntämarjoja. Jännää, miten asioita ei näe, jos ne ovat väärässä paikassa - vaikka ne olisivat ihan silmien alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti