Päivi Räsäsen tyttäret olivat evästäneet äitiään puoluekokousreissulle, että hän ottaisi sen loman kannalta. Minä olen itse tavannutkin ottaa ne loman kannalta, mutta aina reissussa myös rähjääntyy.
1. luku: Ennen kokousta
Sain järjestymään perjantain koulupäivän vapaaksi, kun meitä on tiimi jakamassa yläkerran luokan hommia ja kun itse kunkin tuntimäärä on pieni. Tuntini tulivat täyteen jo torstaina. (Jatkossa voidaan joko pitää yksi kokonainen vapaapäivä kesken viikon tai sitten tehdä lyhyempiä päiviä.) Tytär pakkaili pitkin viikkoaan tavaroitaan, kun hänkin oli lähdössä perjantaina. Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin Oulaista kohti. Opiskelija-asuntolan talkkari tuli avaamaan oven ja antamaan avaimen, jotta tytär pääsi asettumaan taloksi kimpsuineen ja kampsuineen. Jatkoimme saman tien kohti Kokkolaa ja ehdimme hyvin, niin että ennen avajaisjuhlaa kerkesin ilmoittautua ja käydä Kokkolan kaupungin tarjoamilla tervetuliaiskahveilla. Pieni cocktail-piirakka oli ensiapu kurnivaan nälkääni. Jätettyään minut kokouspaikalle mies lähti hotellille hakemaan avaimia ja kotiutumaan. Olin vähän orpona ja pyörällä päästäni, mutta onneksi näin ensimmäiset tutut jo ilmoittautumisaulassa.
Avajaisjuhlan alkaessa menin istumaan penkkirivin päähän, pyrin yleensä hakemaan istumapaikan, jossa vasen kyynärpääni ei sysi muita, mikäli innostuisin kirjoittamaan. Kas, joku kuopiolaismies tuli istumaan viereeni ja alkoi haastella, mutta mikäpäs siinä. Vähän mua hirvitti, jos puoliso ilmaantuisi paikalle ja huomaisi minun istuvan hänelle ventovieraan miehen vieressä. Mutta en jäänyt kiinni...
2. luku, ensimmäinen kokouspäivä
Heti avajaisjuhlan päätyttyä puheenjohtaja avasi kokouksen ja valittiin kokousvirkailijoita. Minua oli jo hyvissä ajoin viikolla kysytty ääntenlaskijaksi. Järjestöpäällikkö Pentti Vertanen soitti ja kysyi ensin, olenko tulossa kokoukseen ja sen jälkeen, aionko laittaa kansallispuvun. Vastasin molempiin nyöntävästi. Sitten hän kysyi vielä, olisinko käytettävissä ääntenlaskijaksi, kun olen joskus ennenkin ollut, enkä vissiin tarvitsisi siihen tukiopetusta. Vastasin jälleen myöntävästi. Toki vasta kokous muodollisesti päätti ääntenlaskijoidenkin valinnasta, mutta ei kukaan ehtinyt purnata vastaan, kun Jouko Jääskeläinen nuiji nimet pöytään.
Ehdin kuunnella sekä Räsäsen, Östmanin että Essayahin katsaukset ennen kuin hiippailin syömään. Ensin kuitenkin menin infoon kysymään ruokalippua sanoen, että Pentti lupasi sellaisen kokousvirkailijalle. Kohta ruuan jälkeen olikin aika kiiruhtaa naisten palaveriin, jossa kuultiin jokaisen varapuheenjohtajaksi ehdolla olevan naisen esittäytyminen, jonka jälkeen Aino, Aliisa ja Sari poistuivat kuulumattomiin, ja me jäimme miettimään, pitäisikö ääniä pyrkiä keskittämään jollekin naisehdokkaista. Keskustelun sisällöstä en kerro sen enempää.
Neuvonpito päättyi juuri sopivasti, että minä ja Raija ehdimme siirtymään toisen palaveriin, kun ääntenlaskijat kokoontuivat hiomaan taktiikkaa. Oli ilo tutustua Raijan lisäksi Maijaan, Sveniin, Markkuun ja Mikkoon. Meillä tuntui olevan hyvä tiimi. Kahden palaverin jälkeen ehdin kuunnella vielä muutamia mielenkiintoisia puheenvuoroja ennen kuin jouduttiin ääntenlaskuhommiin, vihreitä jaa-ääniä ja punaisia ei-ääniä. Äänestystulos liittyen pressanvaaliehdokkuuteen on ollut jo mediassa. Viideltä kokous keskeytettiin jatkettavaksi seuraavana aamuna. Hotellilla totesin olevani aivan uuvuksen käsissä. Kansallispuku veks, vähän evästä ja pieni kävely miehen kanssa, sitten makoilimme katsomassa Tulipunaista kyyhkystä. Hotelli Nukkumatti oli yllättävän hiljainen, rauhallinen, siisti ja edullinen yöpaikka.
3. luku, toinen kokouspäivä
Runsaan aamiaisen jälkeen kävelimme miehen kanssa yhdessä kokouspaikalle kuulemaan Jorma Aspegrenin aamuhartautta, jossa saatiin tuta konkreettisesti evankeliumin räjähtävä voima... Sitten mies palasi tyhjäämään hotellihuonetta luovutuskuntoon ja minä jäin kuuntelemaan kokousasioita. Asiat etenivät niin jouhevasti, että lounasaikaan pystyttiin pitämään pieni taukokin ennen kuin siirryttiin yhdeltä puheenjohtajiston vaaliin. Käytettyjen puheenvuorojen ja Päivin kukittamisen jälkeen alkoi äänestys varapuheenjohtajista. Siirryin sihteeriksi kakkosuurnalle. Sven oli toimittanut minulle jo etukäteen nimilistat kokousedustajista. Numerojärjestyksessä etenevä jono äänesti ripeästi, ehdin kuitenkin moikata muutamia tuttuja, mm. pikkuserkun miestä Timoa ja kehua Curysia hyvästä suomen kielestä. Sitten töihin, ja kun palasimme ääniä laskemasta ja kun tulos julkistettiin, siihen mennessä loput kokousasiat olikin jo ehditty käsitellä, joten kokous päättyi onnittelujen merkeissä.
Kuvassa vastavalittu puheenjohtajisto, jota voisin luonnehtia näin: kolme tohtoria ja yksi rehtori. Takana "turvamiehenäkin" kunnostautunut Markku, yksi ääntenlaskutovereista.
Sari Mäki-Mattila, Päivi Räsänen, Teuvo Viktor Riikonen ja Sauli Ahvenjärvi
Loppusanat: Kotimatka ja kotiinpaluu olisi kai myös kirjoittamisen väärti, mutta toiste ehkä. Kuninkaan paluu on jo alkanut.
Olipa mielenkiintoista lukea kokousselostustasi, aivan kuin olisin ollut mukana :). Olet ollut tärkeällä paikalla. Olen nähnyt Päivin livenä täällä meidän koulukeskuksessa viime kevään eduskuntavaalien alla paikallisen ehdokkaan + alueen muiden ehdokkaiden vaalitilaisuudessa.
VastaaPoistaJaa, jaksoiko joku tuon lukea? ;-)
VastaaPoistaMulle on käynyt sikäli hyvä tsägä, että olen päässyt kokousedustajaksi joka kerta sen jälkeen kun liityin puolueeseen, kas kun kukin naispiiri saa lähettää kolme edustajaa, ja yleensä ne on johtokunnan pj, siht ja varapj, ja mä olen yleensä ollut joku niistä. Ja silloinkin kun en ole ollut, muut naiset ovat sanoneet:" Laitetaan Aila edustajaksi, hän lähtee varmasti kokoukseen."
Olen tykännyt. Vaikka se on raskasta, niin on se antoisaakin.