Kokkolasta kotiin vauhdikkaasti

Eilen puoluekokouksen jälkeen olin ilmeisesti normaalia tokkuraisempi. Vasta autossa huomasin, etten ollut muistanut palauttaa muovista nimikorttitaskua enkä kansion välissä olevaa muovitaskua äänestyskortteineen. Mies lähti ystävällisesti puolestani niitä palauttamaan kaupungintalolle ja palasi takaisin mukanaan nippu oransseja KD-ilmapalloja, jotka kuulemma oli tyrkytetty käteen. (Tänään mies sitten totesi, että "nämä pallit pienenevät kuin maailmanlopun edellä", en ensin ymmärtänyt, mistä hän puhui...)
Vaikka kokousasiat olivat vielä tuoreena mielessä ja vaikka niistä miehen kanssa vilkkaastikin autossa keskustelimme, niin mieleen mahtuivat myös ajatukset kotona odottavasta säilöntäurakasta. Mies oli aiemmin viikolla ostanut munakoisoa ja paprikaa zakuskan tekoa varten - kysymättä kuitenkaan etukäteen minulta, mahtaisinko ehtiä niistä zakuskaa laittamaan. (Tulevan zakuskan toivossa olin kuitenkin antanut viimeisen valmiin z-purkin tyttären mukaan Oulaisiin.) Ajettuamme Himangan ohi muistin yhtäkkiä, että olin käyttänyt säilöntäaineen loppuun. Mies alkoi kaahata ylinopeutta ja ehdimme kuin ehdimmekin juuri kuudeksi Kalajoen Halpa-Hallin ovelle. Se oli jo kiinni, mutta mies viittoili ja huikki oven takana olevalle kauppapojalle, että pitäisi saada yksi pussi atamoonia. Poika heltyi ja vakuuteltuamme vielä toisen vastaantulevan kauppapojan, joka meidät viisasi vieressäolevalle säilöntähyllylle, ehdimme kassalle ennen viimeistä asiakasta. Kotinurkille ehdittyämme ajoimme vielä erääseen pikkuputiikkiin, jonka ovi on auki yhteentoista saakka, ja sieltä muun ruokatavaran lisäksi ostin vielä varmuuden vuoksi tomaatteja ja sipuleita, kun en ollut varma, oliko niitä kotona.
Ilta meni sitten kasviksia pilkkoessa - ihan ilman tupperin leikkureita, perinteisesti veitsellä. Vasta saatuani zakuskan kuumana purkkeihin pääsin purkamaan kokouskamoja. Kun aloin tyhjätä edustajille jaettua kokouskansiota, kiinnitin huomiota ensin siihen, että minulla oli kaksi kappaletta Asmo Maanselän jakamaa toimintasuunnitelmaa. Toisen logoa oli kuulakärkikynällä koristeltu, ja kysyinkin, oliko miehellekin jaettu tuo pumaska. Ei kuulemma ollut. Aloin penkoa kansiota tarkemmin ja vähitellen minulle valkeni, että olin ottanut Markun kansion. Kelasin, että neuvotteluhuoneessa ääntenlaskun jälkeen vaihto oli tapahtunut. Olinkin siis palauttanut Markun äänestyskortit huomaamatta, että siinä oli eri numero kuin minulla oli ollut. Hänen kansiostaan löytyi myös muovikansiossa pumaska, joka kuului KD Pirkanmaan piirille...
Mutta onneksi on Sosiaalinen Media. Löysin FB:sta helposti kaipaamani miehen ja lähetin hänelle viestin ja tarjouksen palauttaa postitse takaisin tahtomansa. Tänään sain hänen osoitteensa ja pumaska on nyt kuoressa ja lähdössä huomenna kohti Lempäälää. Ja suureksi helpotuksekseni kuulin myös, että Markku oli vastaavasti korjannut talteen minun kansioni ja palauttanut palautettavat matskut puolestani. Olin kuvitellut, että kansioni jäi sinne neuvotteluhuoneen tuolille siivoojien löydettäväksi, ja olin jo aikonut laittaa Vertaselle asiasta viestiä, mutta nyt on sekin ok. Jospa ensi kerralla olisin huolellisempi. Jos ensi kerralla olen edustajana.
Ai juu, lopetettuani säilönnän laitoin tietenkin avaamani säilöntäainepussin huolellisesti kumilenksulla suljettuna keittiön kaappiin - ja huomasin siellä avaamattoman Atamonin... Olin sittenkin jo ostanut loppuneen tilalle lisää - mutta unohtanut sen. No, parempi näin päin.
Mä kyllä vähän purnaan sitä, että nykyään tehdään noin pieniä pakkauksia, ettei yksi säilöntäainepussukka riitä yhden säilöntäkauden tarpeisiin! Ennen sama pussi riitti minulla vähintään kahdeksi vuodeksi. No, olen kyllä alkanut käyttää sitä vähän enemmän, kun säilön nykyisin mehua myös lasipulloihin enkä pelkästään pakastepulloissa pakastimeen. Mutta silti!