Pihalla kauhia präisket. Pari kertaa on kuulostanut siltä kuin tuvan nurkalla olisi jysäytetty :(
En sitten sinne jumppaankaan päässyt, kun lähtiessä huomasin, ettei pyörän valo toimi. No, sen borssin kuitenkin tein.
Mutta tuosta joulusta ja sen valmistelusta. Siinä suhteessa tämä joulu erosi edellisistä, että ennätin postittaa kortit vasta viimeisenä halpapäivänä. Sama viimetipan tuntu vainosi tänä vuonna muutenkin enemmän kuin horviin. Olenko hidastunut? Tuntui myös, että voimat ja energia eivät meinanneet riittää. Sitten kun aikaa olisi lopulta ollut (pidin vapaapäivän viimeisenä koulupäivänä), niin mehut oli poissa, kauheasti olisi vain nukuttanut koko ajan. Paitsi aamuisin, jolloin heräilin ennen aikojani, kerran jopa neljältä. Olenko vanhentunut?
Muutamia vuosia sitten äkkäsin, että vaatimuksia ja tavoitteita on varaa roimasti löysätä ja silti saada tehdyksi aivan mukava, tarpeeksi siisti ja maistuva joulu. Mutta tänä jouluna pelkäsin meneväni jo riman ali. Siivouksia hoitelin lähinnä muistilistalla, en niinkään rätillä. Parina aamuna ennen töihin lähtöä jätin ruokapöydälle listan siivouskohteista. (Mainitsinkin jo aiemmin, että lasinen lampun kupu meni siivotessa rikki. Olihan se jo valmiiksi raitioomes, teipillä olin korjannut...) Kylpyhuonetta siivoilin, mutta en saunaa. Anopilta olen oppinut tavan suojata kaikki lauteet lanttalauree liinoilla, niin eivät niin sotkeennu. Liinojahan meillä piisaa.
Mies oli siivonnut portaat, mutta aatonaatonaattona pyyhkäisin ne vielä uudestaan. Konttasin juuri portaiden alla, kun kuopuksen kummisetä tuli käymään kylässä. Mies passasi vieraalle lohikeiton ja kahvit, mutta kyllä minäkin kahvipöytään maltoin istua, etenkin kun Pekka toi konvehteja. (Haa! Taas uusi hyvä rasia tryffeleille!)
Makkaria "siivotessani" hoksasin, että voisin viedä jotain kirpparille samalla kun käyn kirjastossa. Mutta kirppis oli jo suljettu jouluksi. Niin kuljin kamakassini kanssa niin kirjastossa kuin musiikkiliikkeessä ja ruokakaupassakin. Palaan noihin käynteihini toisessa postauksessa.
No, sen verran siivosin enemmän kuin pitkään aikaan, että kävin pyyhkimässä pölyt poikien huoneen kattoparrujen päältä. En tiedä, oliko siitä sanottavaa apua huoneen ummehtuneeseen hajuun. Portaiden yläpäässä yläkerran tasannenurkkaus jäi toisaalta koskematta, vähän kurkottelin porraskaiteelta pölyjä romujen ja kirjahyllyn takaa.
Sattuneesta syystä tästä siivousaiheesta ei tule lainkaan kuvaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti