(HUOM. Oli tarkoitus kirjoittaa tämä Jedidot-blogiin, mutta tuli taas erehrös. Menköön ja olkoon menneeksi. Ehkä tässä oli johdatusta, että tulj tänne puolelle. Hokasin vasta, kun aloin valkata tunnisteita.)
Mä olen kranttu. En ruuan suhteen. Enkä vaatteiden, siisteyden tai muun sellaisen ulkoisen suhteen. Vaikka välillä ehkä olisi syytäkin. Mutta musiikin suhteen olen kranttu ja kriittinen. Ja jääräpää. Ja äkkiä kyllääntyvä. Olisiko sitä jääräpäisyyttä vai kriittisyyttä, että kun aikanaan Hyypänlaakson kuoron johtaja Asko K. Tynjälä havainnollisti, miten EI pidä laulaa, niin se on jäänyt minulle miltei pakkomielteeksi. En jaksa sietää, kun kuulen tuota vääränlaista laulutapaa. Mä en saa tähän nyt ääniefektejä, mutta asiaa voi koettaa kuvata Tynjälän esimerkillä: Finlandia-hymnin kohta "aamun KIU-RU". Siinä ei pitäisi olla liukumäkeä alaspäin, vaan kaksi selkeästi erikorkuista nuottia. (Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut tästä ennenkin :( Taatusti olen ainakin pajattanut ja mohkunut tästä useasti ennenkin.)
Meidänkin ohjelmistossamme on - ei sentään Finlandia, mutta - useita biisejä, joissa on tuontapaisia vaaranpaikkoja, siirtymiä korkeammasta sävelestä matalampaan pitkäkestoisin nuotein. Olen alkanut kaihtaa niiden biisien ehdottamista/ valitsemista laulettavaksemme. Mutta eikös vain muut tahdo niitä kuitenkin laulaa. Niin nytkin. "Sua Jeesus katsomaan saanko tul-la" sisältää joka säkeistössä kaksi sellaista kriittistä pistettä. Kuitenkin se nyt tahdotaan laulaa vanhuksille Paavolassa. Harjoituksissa esiin ponnahtaneet taiteelliset erimielisyydet jäivät kaihertamaan ikävästi ainakin minun mieleeni, en tiedä muista.
Jokin aika sitten jätin yhden kuoron taiteellisten erimielisyykisen takia. Musiikkimakuni oli omasta mielestäni jatkuvasti hankauksissa äänekkään vähemmistön (=enemmistön) kanssa. Olen ajatellut ja ääneenkin sanonut, että jatketaan lauluhommia niin kauan kuin se on kivaa. Katsotaan nyt onko neljäntenä adventtisunnuntaina kiva laulaa. Jos on, niin homma voi minun puolestani jatkua edelleen. Ja on tässä kyseltävä muidenkin kuin minun tahtoani: ensiksi tietty Jumalan tahtoa (mutta siitä selvän ottaminen onkin temppu sinänsä, siihen otan mielelläni neuvoja vastaan, vaikken muuten ole hyvä kuuntelemaan neuvoja...). Toiseksi muiden naisten sekä puolisoidemme tahtoa. Tiedän kyllä, mitä oma puolisoni useimmiten asiasta ajattelee...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti