Kyläilyä ja katkolukemista

Eilen aamulla lähdettiin ajelemaan sankkaan lumipyryyn, joka kuitenkin vaihtui vesisateeksi jo ennen kuin siirryttiin Pohjois-Pohjanmaalta Keski-Pohjanmaalle. Helpottuipa ajo, kun ei tarvinnut kieli keskellä suuta yrittää pysytellä loskanvälisissä urissa. Ruokatauko Kokkolassa, samalla sain tuliaishyasintit tädille ja äidille. Ajoimme suoraapäätä tädin ruokapöytään (auto toki jätettiin oven ulkopuolelle). Ja kahvipöytään. Silä välin kun minä praatasin tädin kanssa, mies kävi vähän jaloittelemassa ja haki minulle Mäen kaupan maankuulua lipeäkalaa. Seuraavaksi poikettiin mamman tykönä, haeskeltiin ynnä ja yhtenä hänen klasejaan. Lopulta esikoinen kontti molemmat silmälasit esiin sängyn alta samalla kun minä kuorin äidille päärynöitä. Kun sisko oli tullut töistä, mentiin hänen kahvipöytäänsä. Esikoinen harkitsi kolmannen voileivän ottamista ääneen kysymällä, meinasiko se toinenkin täti tarjota meille vielä jotain illan päälle... Kissanpennut olivat suloisia, niin isommatkin kissit ja tietysti Bella, vaikka olikin ominut Stubin joululahjapupun. Oli mukava nähdä kummityttöäkin, ja maistella hänen keittämäänsä pakuriteetä. Stubb-kissan oma keltainen (=harmaa) piipunrassilelu oli hukan teillä, mutta äkkiä se oppi noutamaan ja tuomaan sitä uuttakin, jonka sisko väänsi sinisestä askartelunorkosta. Aikamme leikkiä seurattuamme jatkoimme matkaa tapaamaan isää ja nuorempaa siskoa. Vein isälle mehua ja gluteenitonta leipää pakastimeen. Isää nauratti meidän poikain joulupukinparrat. Mukava, ettei aina vain kaikki sukulaismiehet naljaile, etteikö ole varaa ostaa partakonetta...
Vietimme aika pitkään iltaa siskon ja langon seurassa, nautiskellen taas pöydän antimia, itse asiassa kahdenkin, kun väkeni vähän väliä napsutteli olohuoneen pöydältä karkkeja... Sain vielä mukaani tyhjän ja täyden konvehtirasian, jotta saan taas ensi jouluksi tehdä tuliaistryffeleitä.
Kotimatkalla oli jo kovasti pimeää, mutta silti yritin jatkaa Totuuden torven lukemista aina katuvalojen kohdalla. Joka lampun kohdalla ehti lukea muutaman sanan. Kotiin päästyämme aamupuolella yötä, kahden maissa, jatkoin vielä hetken sängyssä lukemista, ja tänä aamuna sain kirjan loppuun. Nyt on jo lipeäkalakin maisteltuna, vaan eivät meidän lapset oikein tainneet piitata, vain esikoinen tähän mennessä on uskaltautunut maistamaan.
Kunhan saan kameran ja kuvat järjestykseen, voisin laittaa ainakin kissanpoikasista kuvia. Joka paikassa ei hoksattu edes kameraa kaivaa esiin, mutta äidistäni ainakin sain kuvan.