NELJÄS ohari... :-(

Juu ei topannut kolmeen tällä kertaa. Olen yrittänyt tavoittaa Venäjän kulttuuripajan vetäjää pitkin viime viikkoa, ja kun viikonlopun jälkeen hänen tyttärensä sitten palasi kouluun (oltuaan sairas koko viime viikon), pyysin hänen kauttaan varmistusta Venäjä-pajasta. Kovin hyvältä ei kuulostanut, kun tytär mainitsi, että hänen pikkusiskonsa oli vuorostaan sairastanut. Tänään sitten kuulin, että nyt on äiti itsekin kipeänä, eikä siis voi tulla huomenna pajaa vetämään. Onni onnettomuudessa, että vasta neljä oppilasta oli ehtinyt valita sen pajan, ja he valitsivat jo uudet tilalle. Mutta harmillista tämä on silti. Kun pajat vähenevät, niin ryhmäkoot kasvavat muihin pajoihin. Nyt pidän käsiä kainaloita myöten ristissä, ettei tule enää yhtään peruutusta, siis että myös teknisen työn paja toteutuu. Varmaan toteutuukin, kun remmissä on oma ope, mutta kun en ole hänestä kuullut mitään. Mutta kenties hän kuuluu niihin, jotka kyllä lukevat sähköpostinsa, mutta ei aina vastaa niihin.
Biologian opettaja näytti minulle, kuinka yksinkertaista on dokumenttikameran käyttö hänen luokassaan. Keväällä käyttämäni kamera oli aivan uskomattoman hankala, onneksi sain silloinkin opastusta. Huomenna taitellaan kurkia, ja haluan että lapsukaiset katselevat kurttuisia käsiäni valkokankaalta.
Mutta nyt mun tarttee ruveta tekemään Israel-pajaa varten haamaninkorvataikinaa - jota en ole enää koskaan luvannut tehdä, mutta mikäs siinä, kun ei tarvitse itse sitä leipoa ;-)

Onneksi monikuttuurisuushanke loppuu vuoden vaihteeseen!