Näin uunna vuonna ihmiset tapaavat arvioida mennyttä vuotta, minä se vain tuota joulua inventoin. Kaipa se kuvastaa vähän sitä, miten tärkeä aika vuodesta joulu mulle on. Taikka sitten sitä, kuinka lyhyt on muistini.
Mainitsin jo, että kävin kirjastossa joulun edellä. Sain nimittäin sellaisen kuningasajatuksen, että hankin mahdollisimman paljon pelkästään ekologisia lahjoja. Ja kun kerran joululahjoja tavataan muutenkin joulun jälkeen palautella, niin... Lainasin joululahjaksi neljä dvd-elokuvaa (meidän kirjastossa on sellainen määrärajoitus): Isä Camillon kylä, Diktaattori, Laitakaupungin valot ja Linnunradan käsikirja liftareille. Lisäksi lainasin lahjaksi kolme Pratchettin kirjaa: Maanalainen elefantti, Viimeinen manner ja Totuuden torvi. Viimeksi mainittu oli muuten mielestäni erittäin hyvä, jopa Pratchettiksi. Lehdenpainamiseen liittyvä tarina oli jostain syystä mieluinen. Olin toki ostanutkin taas pari Kiekkomaailman romaania, Tiffany Särkysestä (ja NacMac Feegleistä) kertovan Keskiyö ylläni, jonka sai tytär. Keskimmäinen pojista sai Hirmurykmentin, jonka lukemisen aloitin itse tänä iltana. En taida ehtiä tänä vuonna saada loppuun, kun täällä taas vain lusmuilen netissä.
Kirjastoon suunnatessani ohitin Kaken musiikkikaupan ja mietin siinä, keksisinkö sieltä jotain hyödyllistä ja mieluista lahjaa pojillemme. Palatessa sitten keksinkin: lahjakortit esikoiselle ja kuopukselle. Marketista otin sitten vielä yhden lahjakortin - ja rastitin siitä "ei tupakkaa eikä alkoholia". Tyttärelle oli kaikkein helpoin hommata lahjoja, kun tiedettiin, mitä kaikkea häneltä opiskelija-asunnostaan puuttui: vedenkeitin, kahvinkeitin ja mikro. Viimeksimainittu niin ikään lahjakorttina, niin ei tarvinnut isän kantaa sitä kotiin.
Ne lainalahjat pakkasin samaan isoon pahvilaatikkoon, johon olin koonnut muutakin kierrätyshenkistä: tädiltä saamiani lakanoita. Tädin tekemät villasukat, nippu kalentereita, vähän suklaata ja joitakin joulukoristeita oli toisessa isossa pahvilaatikossa, lainasin erästä anopin ideaa: jokainen sai tonkia itselleen sopivia lahjoja. Pahvilaatikoiden avulla vältin myös käärimiseltä. Paperikasseihin pakkasin joka lapselle huopapohjasukkia ja hygieniatuotteita. Lisäksi joka lapsi ja myös mies sai tekemäni lahjakortin: "Sinulle on varattuna elokuvalippu..." Siitä lisää toiste.
Itse sain mieheltä retkirepun retkivarustein (sen lisäksi, että hän oli jo aiemmin ostanut minulle luistimet, sukset ja monot), ja tyttäreltä viininpunaisen villakangastakin. Isälleen hän oli ostanut mm. pari solmiota, nekin kirpputorilta, fiksu tyttömme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvää uutta vuotta ja iloa myös uudessa työpaikassasi.
VastaaPoistaNoita lahjojasi lukiessani muistin hymyillä itselleni: Jo monena vuonna olin ostanut lähetysmyyjäisistä joululahjoiksi villasukkia koko katraalle, erivärisiä ja erikokoisia ja erikuvioisia. Siinä sitten saivat kaivella sukkakassia ja valita omiaan. Joskus kuulin, että vanhoja sukkiakin vielä oli itse asiassa itse kullakin, joten tänä vuonna en ostanut. Eikös vain, Miniältä puuttui sukat. Onneksi olin ostanut muutaman parin, joten hän edes sai. Ensi vuonna palaan ruotuun ja ostan sukkia kassin täyteen :)
Tämän sukkaidean sain aikoinaan ison suvun isoäidiltä, silloin 95-vuotiaalta, joka oli jo vuosia käynyt läheytsjoulumyyjäisissä ja osatanut jokaiselle sukulaiselle, parillekolmellekymmenenelle vähintään, uudet villasukat.
Samoin sinulle, mm, hyvää uutta vuotta ja kiitos toivotuksista.
VastaaPoistaMä en ole oikein voinut ostaa lähetysmyyjäisistä sukkia, kun niitä on kertynyt meille yli oman tarpeen. Nyt ei sentään niin hirveitä määriä enää, kun äitini ei ole enää moneen vuoteen kyennyt neulomaan, mutta häntä vuoden vanhempi siskonsa oli ehtinyt taas meidänkin väelle tehdä kolmet sukat, jotka tekivät hyvin kauppansa. Nyt ovat aikuiset lapsemmekin oppineet arvostamaan villasukkia. Hupsista! Huomaan, että villasukista riittäisi juttua pitempään, pitäisikin joskus tehdä aiheesta ihan oma postauksensa.