Innovaatio

Moon vuosia koholinu kaffipussia, joista moomma tehenehet kasseja käsityöpiiris, lähetykselle. Jokku oikiat maakarit osaavat teherä korejaki. Välillä jätin koholimisen, kun kylläännyyn ompelemahan tuota hankalaa värkkiä. Mutta sitte kävi Israelista yks emäntä, joka tärkiää ottaas pusseja, siä kun ei kahavia myyrä tällaasis pakkauksis. (Meki joimma siä koko aijan sellaasta instant-pussikahavia.) Se Esteri-emäntä on monen sortin käsityöihiminen, ja sitte se viä osaa laulaaki. No, mullon taas jouki kaksi kapsäkillistä kaffipusseja koos, muka Israelihin menos. Ja lisää tuloo. Uures työpaikaski ne ottivat heti lottohonsa, kun kerran penkaasin roskiksesta tyhyjän pussin. Ny ne panoo niitä mulle taltehen, samoon kun konvehtirasioota.
Mutta asiahan. Mä sain sellaasen kuningasajatuksen. Jos koittaas teherä kaffipussiista lehtikeräyskassin. Meinasin ensi, jotten siitä mitää palijasta netis, ties mitä teollisuusvakoolua munki plokihini kohoristuu. Mutta kun mä sitte eilisen ehtoon vääkästin ireani ja pussiläjän kans, niin tuumasin, jottei nuon riallista touhua kukaa mieliksensä vakoole. Ja vakoolkohon jos tahtoo. Kassihin meni 24 kaffipussia.

Eihän siinä muutoon mitää, mutta suorakaitehen muotoosen pohojan ompeleminen syrjihin hairoo hermoja. Jo ennen kum mä rupesin sitä pohojaa kohorillensa sovittelemahan, havaattin jottolin teheny oikeen alkeellisen virhehen. Teki vissihin havaattetta sen tuosta kuvasta? Päätin kumminki, jotten pärvötä, kun kassi on prototyyppi ja kun se tuollaasna kelepaa kotioloohin. Uurestansa ommeltuna saumat kumminki ratkiaas. Pareet ruma ja luja kun nätti retales.

Ehtoon päälle saunas sitte funteerasin viä tuotekehittelyä, eikö millää saisi tuosta helepompaa, kun irea kumminki olis niin hyvä. Mä mietin ääneheni kassintekua ja mies autonkorjausta. Soli vähältä outoa rialokia, paremminki yhtäaikaasmonolokia.

Niin, keksin mä yhyren konstin, jota meinaan viä koittaa, mutten tämän loman aikana. Meinaan panna ompelukonehen ny syrijähän.