Uskon päivänä

Nyt täytyy testata, onnistuisiko edes ihan tällainen perustekstin postaus. Tässä tuli lyhyessä ajassa kaksi kolausta teknilliselle itsetunnolleni, kun ei upotus onnannut, eikä edes kommentointi :(
(Ja vaikka miten on Uskon päivä, niin näiden rakkineiden kanssa kyllä epäusko valtaa mielen.)

Koulupäivä oli aivan hyvä, ja oppilaiden mielestä varmaan myös hyvänmakuinen, koskapa huomisen synttärini kunniaksi tarjosin tänään eskareilleni suklaamunia - kysyttyäni ensin luvan kotoa. Aamulla flanellotaululle Jeesus ratsastamaan Jerusalemiin, lapset saivat tulla kiinnittämään taululle palmunlehviä. Tietysti jonkun piti kokeilla laittaa niitä muurin harjalle tai aasin hännän alle... Mutta sitten kokeiltiin korityöskentelyä, ja se meni mukavasti ilman luokka-avustajaakin. Sitä täytyy ottaa useammin, vaikka kerran viikossa, kunhan keksin sopivia tehtäviä koreihin valittaviksi. Iltapäivällä kummioppilaat tulivat kanssamme koristelemaan virpomavitsoja, ja sekin sujui suuremmitta kommelluksitta, vaikka tarjolla olisi voinut olla pienen katastrofin ainekset (esmes roppakaupalla vitsoja, joilla huidella toisia...)

Kotiin lähtiessäni kannoin yläkoululta lainassa olleet FYKE-välinelaatikot autoon, ajelin kollegaa hakemaan, kävin sitä ennen tankilla ja rehasin em. laatikot yläkoulun opettajainhuoneeseen. Oppilaat jo pääsivät tunnilta, ja eräs suloinen kasiluokkalainen poika tervehti ja pyysi, että tulisin jo takaisin yläkoululle, opettamaan heille englantia. Vaikka en ole edes häntä opettanut, en yhtään mitään ainetta... Siitä jäi kyllä oikein hyvä maku suuhun. Suklainen suorastaan.

Toki sitten perjantain viikonlopputunnelmailoamme himmensi auton radiosta kuulunut uutinen Orivedeltä. Vaan tällä kertaa päästiin kouluampumistapauksessa aiempaa vähemmällä, Luojan kiitos.