Mutta tämän jutun lampunkoopa oli tyttären kanaverkosta ja silkkipaperista kuviskerhossa tekemä ja sittemmin hylkäämä. Kun kerroin miehelle tarvitsevani roomalaisen sotilaan kypärään, hän ehdotti, että voisin yrittää sellaisen värkätä käyttäen varastossa lojuvaa varjostinta. Hän toi minulle varastosta lisäksi liisterijauhetta sekä rautasakset. Tosin olin pyytänyt sivuleikkureita, mutta ne ovat kuulemma hukanteillä eli lymys. Sivuleikkurit olisivat sopineet paremmin pikkuisiin kätösiini, näillä miehen kouraan tehdyillä pitkillä pihdeillä onnistuin saamaan peukalooni haavan, kun jätin sen litinrakoon varressa olleiden pidäkkeitten(?) väliin. Tukko sormeen ja muotoilemaan kypärää.
Joko tämänkin kännykkäni kamera on huono tai sitten en vain osaa käyttää sitä... Sekoittelimme liisterin tuollaisessa muovikaukalossa. Sitten aloin repiä sanomalehtisuikaleita. Mies suhtautui kovasti epäluuloisesti projektiini. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tehdä sanomalehtisilpusta ja liisteristä massaa, mutta minun mielestäni siitä olisi tullut liian massiivinen (sanaleikki?) Halusin kevytkypärän, joka kuivuisi nopeammin.
Jos kuivuu maanantaiksi, koululla liimaan vielä hopeapaperia päälle, koetan kiinnittää rikkinäisestä kypärästä jääneen silmikon otsalle, ja sitten pitäisi väsätä jonkinlainen punainen töyhtö päänkukkuralle, ja sivuille hopeakartongista sivulärpäkkeet. Saa kelvata tähän hätään. Vakka voihan olla, että mies arvasi oikein ja että kuivuessaan kypärä hajoaa alkutekijöihinsä... Samaan kuvaan meinasi tulla muutama lakanasuikale, joista on tulossa kolme ihokasta. Viisi taitaa olla jo tehtynä. Jospa ne piisaisivat. Ja toivon mukaan oppilaiden mukana tulee maanantaiksi lisää maitopurkkeja, jotta saadaan muuri rakennettua loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti