Uuttera urheileva mieheni

On se sentään hyvä, että mies toisinaan jaksaa innostua siivouksesta. Hän ottaa sen urheilun kannalta, kun kuitenkin jotain liikuntaa hänen on pakko harjoittaa. Perjantaina mies pyyhki pianon pölystä, luuttusi olohuoneen lattian ja haki matot ulkoa, missä ne olivat olleet roikkumassa vissiin koko loman ajan. Eilen sitten hän huomasi, kuinka kauheassa pölyssä portaat olivat (eivät toki keskeltä, siitähän kuljetaan ja keskikohta tulee sukilla pyyhittyä). Voidakseen pyyhkiä rappuset yltympäriinsä hänen täytyi ensin siivota portaikon ylätasanne, joka on ollut viime aikoina romunsäilytysnurkkauksena: kaksi isoa pahvilaatikollista videokasetteja, yksi rikkinäinen muovikuusi laatikossaan, kaksi ionisoivaa ilmanpuhdistajaa, ylimääräinen yöpöytä, jätepuusta tehty kirjahylly täynnä tietokirjasarjoja, joiden päällä lojumassa valokuvakansioita ja se - nykyisin enää vähemmän - tupakalta haiseva kuolinpesästä palautunut taulu, sekä lasten keinuhevonen. Voidakseen saada tietokirjat johonkin hänen täytyi sitten siivota myös olohuoneen kirjahylly. Siinä vaiheessa minä tulin mukaan, pelastamaan hyllynreunalle pinoamani koulukansiot. Urakan päätteeksi yläkerran tasanne on siisti (ja portaat myös). Tasanteelle jäi enää se lasten keinuhevonen, jonka haluan säilyttää, koska se on jykevä ja kaunis lahja anoppilan isovanhemmilta. Noo, se muovikuusikin siellä vielä odottaa siirtoa pihavarastoon. Ja ne videolaatikot, ilmanpuhdistajat, yöpöytä ja tyhjä ruma kirjahylly jököttävät alakerrassa odottamassa siirtoa eteenpäin. Videonauhat, joita voisi käyttää kudontaan, säilynevät parhaiten kuoriensa sisällä, vaikka ne kuoret vievätkin rutkasti tilaa. Kirjahyllyn mies aikoi raijata pojan opiskelijakämppään, ettei poikaressun tarvitsisi kaikkea säilyttää lattialla. Mitä tulee ilmanpuhdistajiin, niin mies ei anna minun enää niitä käyttää, koska vanhetessaan ne alkavat tuottaa haitallisia ioneja, oli kuulemma niitä valmistaneen tehtaan pomo, perhetuttumme, tiennyt varoittaa. Tuossa lähellä on entinen meijeri, jossa nykyään otetaan vastaan erilaista elektroniikkaromua, joka puretaan ja kierrätetään. Sinne nuokin puhdistajat päätynevät. Yöpöytä ehkä kirppikselle.

Eilisillan päätteeksi, palattuani jumpasta ja käytyämme saunassa lähdimme viemään tytärtä takaisin opiskelupaikkakunnalle. Hän olisi sinne kyllä mahdollisesti junallakin päässyt, mutta alkaa hänkin olla jo niin suivaantunut VR:ään, lipunmyynnin takkuiluun ja myöhästymisiin. Aivan mukava oli ajella miehen kanssa tähtitaivaan ja revontulten kajossa takaisin. Autoradiosta vielä satuin kuulemaan klassisen "Anna kitaran laulaa vaan". Siinä on sitten upean erikoinen äänimaailma, enkä tarkoita pelkästään Daven lauluääntä.

Nyt pitäisi äkkiä pukea, jos aikoo ehtiä kävellen kirkkoon! Eilen pyöräily sohjoontuneella pyörätiellä oli aika työlästä.