Sanatuumooksia

Hoksattihin miehen kans täs yhtenä päivänä jotaki kummallista rakkahas suomen kieles. Sellaanen sana kun monttu. Kyllähän kaikki tietää mikä monttu on. Mutta oottako ajatellu, ulukomaankieles on sellaanen sana kun Mont, ja eikös se vain meriteeraa aiva päivvastaasta kun monttua, vuorihan son. Eikoo jännää?
Ja sitte toinen sana samasta aihepiiristä on kans kummallinen, eikä tartte eres vertaalla muihin kielihin. Koitin siittä löytää kuvanki, ja löysin vanahan rian, johona son, lapsuuskorin pihapiiris näkyy. Tiärättäkö mikä on kuoppa? Vissihin luulitta, jotta monttu son, taikka krooppi. Mutta kattokaas tuota kuvaa. Siinä näkyy kuopan katto tuos tuvan vieres oikialla. Ja jonsei se ny ihan vuori oo eikä mäkikää, niin nyppylä kumminki.

Monttu eli vuori on kuoppa, ja kuoppa on kukkulammallinen. Joku lokiikka tuos vissihin on.

No tottahan mä ny tiärän, jotta siä kuopan katon alla on ihan oikia krooppiki, kellari, mutta mua kumminki jo mukulana huvitti, kun kiivettihin kuopan päälle...