Pieni suuri mies lähti, ja moni muu

Viikontakaisesta ilmaisjakelukaupunkilehdestämme luin järkytyksekseni tiedon alueellamme tunnetun sääprofeetan kuolemasta. Tauno Junttila oli pieni lupsakka mies, joka lehden mukaan hoiti tunnollisesti luottamustehtäviään myös kotiseurakunnassaan. Itse tapasin hänet erään joulun alla vastaanottokeskuksen joulujuhlassa, jonne hän tuli vierailemaan joulupukiksi sonnustautuneena. Kuolinviesti yllätti, koska ikää tuolla paikallisella kuuluisuudella oli vain muutama vuosi päälle kuudenkymmenen.
Sunnuntaina sitten järkytyin toisestakin kuolinsanomasta, kun kirkossa mainittiin Erkin nimi ja ikä 77 vuotta. Erkki ei ollut pieni mies, vaan suorastaan pelkoa herättävän kookas, mutta paikallinen kuuluisuus yhtä lailla. Vaikka tieto Erkin kuolemasta oli odottamaton, niin ei se yllättävä ollut tietäen hänen viinaanmenevän elämäntapansa. Hänessä oli selvästi kaksi puolta. Selvin päin mukava seuramies, joka kulki joko pyöränsä kanssa kuskaten sillä monesti suuriakin rankakuormia tai sitten kesällä kaupungilla kitaransa ja irwinmäisen lierihattunsa kanssa. Se toinen puoli oli sitten se humalapuoli.

Loppuviikosta luin sitten kolmannenkin kuolinsanoman. Teologian tohtori rovasti H. oli kutsuttu lepoon. Hän oli appeni kollegoja ja ystäviä, johon itse tutustuin vasta, kun hän jäi eläkkeelle ja muutti vaimonsa kanssa paikkakunnalle - ja liittyi KD:hen. Rovasti H. oli hänkin kookas mies ja erinomaisen uljaan näköinen, puhumattakaan hänen avuistaan puhujana. Häntäkin kuitenkin irroteltiin tästä maailmasta ja riisuttiin rajusti omista avuista viime vuosina, kun hän sairastui Alzheimerin tautiin. "Herra, nyt sinä kutsut palvelijasi lepäämään".