Hiljaisen viikon keskiviikkona sitten ilmaisutaidon kerholaiset opastavat koulutovereitaan pääsiäisvaelluksella Ylös Jerusalemiin. Lavasteet alkavat olla rustattuna, osa yhdessä oppilasten kanssa, osa omin käsin ja onpahan mieskin antanut oman merkittävän panoksensa. Sen lisäksi, että hän uhrasi aikaansa, vaivaansa (ja puutavaraansa) kolmen ristin nikkaroimiseen, uhrasi hän jotain muutakin, nimittäin oman juoksupokaalinsa yläsaliin ehtoollismaljaksi. Pohjasta piti ruuvata irti neliskanttinen kivi, jossa oli muistolaatta. Saman tien hän irrotti kaikista pokaaleistaan jalustat, jotta pääsin oikein valitsemaan, minkä pokaalin nappaisin.
Alunperin oli ajatuksenani, että katamme pöytään vain tämän miniatyyrikaluston, jonka ostin aikanaan Israelista matkamuistoksi ajatellen nimenomaan koulun havaintovälinekäyttöä. Mutta tällä kertaa koko ei riitä. Kannu on jotain kymmensenttinen ja pikarit kolmisen senttimetriä korkeita. Niiden kaveriksi minulla olisi ollut myös miniatyyrileipiä, mutta taidan ostaa jonkin vaalean kakon keskiviikoksi.
Ei enempää, nyt on kiire sammuttaa tietsikka. Valot ja telvisio ovatkin jo sammuksissa. Hyvää Earth Houria!
Alunperin oli ajatuksenani, että katamme pöytään vain tämän miniatyyrikaluston, jonka ostin aikanaan Israelista matkamuistoksi ajatellen nimenomaan koulun havaintovälinekäyttöä. Mutta tällä kertaa koko ei riitä. Kannu on jotain kymmensenttinen ja pikarit kolmisen senttimetriä korkeita. Niiden kaveriksi minulla olisi ollut myös miniatyyrileipiä, mutta taidan ostaa jonkin vaalean kakon keskiviikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti