En meinaa sanua jotta aprillia, saa tuo ny paremman puuttehes kelevata pääsiääskukooksi. Ja kukkoo se varmahan onki, vaikkonki vasaanikukkoo. Jos olis ollu urosmettoo pihas, olsin sitäkin tituleerannu pääsiääskukooksi ja koittanu saara kuvahan. Mieluuten siittäki klasin takaa, saattavat olla kiukkuusia taikka hullulla päällä näin kevähällä.Nämei oo enää mitää harvinaasia vierahia tää pohojooseskaa. Muistan kumminki, mihinä ja koska näjin ensimmäästä kertaa vasaanin luonnos. Soli Kurikas, melekeen kirkonkyläs, kevättalavella -89. Asuumma silloon siä yhyren koulun asuntolas, ja matkalla viemähän poikaa hoitopaikkahan havaattimma isoon komian linnun. Komia son, mutta on sillä ruma ääni. Ei kaikkia hyvää samas paketis. Luanto osaa olla tasapuolinenki jolloonki.
Kaupungilla oon näitä tääläki nähäny ja tänään kirkosta tulles kuultihin ääni, mutteivät ennen oo ihan vierehen tullehet. Tottahan se tepasteli tuohon lintulauran alle, jos olsivat pienemmät jotaki pirotellehet lauralta alaha.
Siskoon poijalla oli nuota oikein kasvatukses, niinku vasaanivarmi, kai ne päästettihin sitte Hyypän maastohon mettästäjien riemuksi.
On nuota höyheniä tänään muutoonki pöllynny täs meiränki pihas. Virpojia on kulukenu heti reiruhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti