Eilen ehdin lähteä työpaikalta sen verran ajoissa, että pystyin valitsemaan hieman hitaamman reitin ajellessani noutamaan kimppakyytiläistä. Olin haaveksinut voivani jonain päivänä ajella tutun tien kautta. Eräs talo sen tien varrelta tuli tutuksi ja rakkaaksi silloin, kun ystäväni perheineen vielä asui siinä. Monta kertaa yläkoulun työpäivän jälkeen ennen kotiin lähtöä poikkesin kylästelemään. Istuimme juttelemassa ja syömässä emännän tarjoomuksia. Ei mitään perisuomalaista kahvittelua vaan itäeurooppalaista ruokailua. Vaikka ruoka oli hyvää niin seura ravitsi vieläkin paremmin. Monet naurut ja itkutkin ehdin kokea ystävien väliaikaisen kodin sohvalla.
En tiedä, rikoinko jotain lakia taikka lakeja, kun pysäytin auton tuohon risteyksen tuntumaan ja otin auton ikkunan läpi kuvan talosta, jossa asuu nykyisin ties ketä. Enkä tiedä, rikkooko kuvan julkaiseminenkin jotain lakia. Varmuuden vuoksi rajasin kadunnimen pois kuvasta, vaikkei siitä mitään selvää olisi saanutkaan.
Halusin ottaa kuvan lähettääkseni sen näytille ystävälleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti