Ylös Jerusalemiin - spektaakkeli

Lähdin tänä aamuna liikkeelle klo 6.40, hain kollegan, sitten kurvasin leipomoon. Olin unohtanut käydä etukäteen kyselemässä rekvisiittaleipää... "Huomenta, onko teillä valmiiksi kuivaa hiivaleipää rekvisiitaksi pääsiäisesityksen ehtoollispöytään koululle?" Hetken vaihtoehtoja tutkittuamme ja hylättyäni eilisaamuisten hyllystä viipaloidun aamiaisleivän ja reiällisen sekaleivän päädyin grahamsämpylöihin. "Mitä tämä pussi maksaa?" Tyttö katsoi hetken ja sanoi, ettei hän veloita rekvisiitasta mitään, he ovat ennenkin lahjoitelleet vastaaviin tarkoituksiin. Kiitin ja kiiruhdin jatkamaan matkaa.
Koululla varaamani lavasteiden pystytysaika hupeni pelottavan nopeasti, mutta onneksi kaksoisroolin puutarhuri-Maria tuli sopivasti auttamaan muurin kantamisessa. (Päivän päätteeksi eskarin pojat puolestaan mielellään auttoivat muurin raahaamisessa takaisin eskaritiloihin, Hannes huikki vain, että "Leveä kuljetus!" Esitysten jälkeen he saivat sen leikkeihinsä lupaukseni mukaisesti.)
Muitakin esiintyjätyttöjä alkoi kokoontua paikalle, auttelemaan järjestelyissä ja pukeutumaan. Kaikki oli valmista ajoissa, paitsi että huomasin esitysten alettua, että olin unohtanut tuoda yläsaliin keraamisen pesuvadin ja liinan. Täydensin yläsalia sitten välitunnilla, kun esiintyjät vaihtuivat.
Ensimmäiseksi Jerusalemiin johdateltiin ekaluokkalaiset, joiden mukana pieni rakas kummipoikani. Kun olimme poistuneet yläsalista, siellä tapaamamme Johannes livahti sutjakkaasti takakautta ulos ja juoksi pihan poikki toiseen päähän koulua vaihtamaan ylleen sadanpäämiehen varusteet sillä välin, kun puutarhuri kertoi, mitä oli nähnyt - tuulikaappiin rakennetussa - Getsemanessa tapahtuvan. Ja kun jututimme Pietaria, puutarhuri livahti ulko-ovesta niin ikään pihan poikki ja kiersi ruokasalin aulaan haudalle pukeutumaan Magdalan Mariaksi. Eihän siinä mitään, mutta pysyäksemme aikataulussa ja ennättääksemme aloittamaan esitystä seuraavalle ryhmälle (minun eskareilleni, jotka avustaja toi valmiiksi yläsalin aulaan) sadanpäämiehen piti vieläkin rivakammin vaihtaa ylleen takaisin Johanneksen asu ja palata yläsaliin. Sitä emme olleet miettineet etukäteen, mutta ekan esityksen jälkeen huomattiin, että sadanpäämies voi livahtaa pukuhuoneeseen sillä välin, kun ryhmä kiersi ruokasalin takaovella mutkan katsomassa teknisen työn siiven seinustalla nojaavia tyhjiä ristejä.
Aikataulu piti ja kaikki oppilasryhmät seurasivat niin isompien tyttöjen kuin pienempienkin ilmaisutaidon ryhmän selostuksia kiltisti ja jopa kiinnostuneesti, vieläpä sekin poika, jonka suhtautumista ja käytöstä minä niin kuin esiintyjätytötkin etukäteen jännitimme. Harmi vain, etten ennättänyt ottaa kunnollisia kuvia, vain tärähtäneitä... Onneksi myös avustaja näpsi kuvia, josko häneltä saisin sitten joitakin otoksia. Enkä hoksannut videointiakaan ajatella etukäteen :(
Kahden tunnin tiiviin esitysryppään jälkeen (kahdeksan opaskierrosta) aloin välittömästi purkaa kulisseja, kannoin kotoa raahaamani huonevehkat ja apostolinmiekan takaisin auton kyytiin ja eskarioppilaiden ohrakylvökset luokkaan. Sanomattakin lienee selvää, että ne rekvisiittasämpylät syötiin kotona makoisiin palohin, välittämättä kauheasti siitä, oliko jotkut oppilaat räpineet niitä, "ettei mitään menisi hukkaan".
Hatunnosto ilamisutaidon kerholaisille! Ensi yön nukun hyvin...