Mies teki eilen huoltoa työmatka-autooni, mutta tänään hänen vielä piti tsekata, että pultit on tiukalla. Sisään palattuaan hän oli niin kylmettynyt, että päätimme jättää kirkkoreissun väliin. Kuunneltiin jumista paikallisradiosta. Se osoittautui tuota pikaa muutenkin hyväksi ratkaisuksi: miehen veli soitti ja aikoi tulla saman tien käymään. Hän oli ollut nuorimman tyttären kanssa koko aamun lääkärissä, mutta apteekin aukeamiseen menisi vielä tunnin verran. Saimme tarjota vähän suuhunpantavaa. Ja toki mies esitteli vaunuansakin veljelleen.
Minä aloitin aamulla piparkakkutaikinan teon, kun en sitä eilen päivällä muistanut ja kun en enää illalla jaksanut. Nt siitä pitäisi alkaa leipoa ainakin osa. Mies ihmetteli, miksi olin tehnyt piparkakkuja. "Täytyyhän sitä vapuksi pipareita tehdä", vastasin. Mutta lisäselvitin sitten, että mahdollisia valmistujaisia varten jo teen. Ajatuksenani on paistaa tänään ainakin sen verran, että saan viedä maistiaisia pikkuisilleni. Vapunaaton kunniaksi ja kiitokseksi siitä, kun osasivat olla niin reippaita ja asiallisia paloasemavierailullamme perjantaina.
Niin että mitä mä tässä vielä istuskelen parin vuoden takaisia postauksia lueskelemassa. On se taikina jo varmaan tarpeeksi kovettunut.
Illaksi koetan saada miehen kaveriksi matkalauluseuroihin, vähän niinkuin korvikkeeksi missatusta jumisseurakuntayhteydestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti