Viikonloppuna alkanut palelu jatkuu. Piti hakea jo paksu villapaita fleecepuseron päälle ja kitata kolmatta motillista kahvia. Tässä tapauksessa (so. tällä murrealueella) motti ei kuitenkaan tarkoita puutavaran tilavuusyksikköä.
Lauantaina jumppaan pyöräillessä vienokin tuulahtelu tuntui jäätävältä, samaten sunnuntaina kirkkoon polkiessa. Viileässä kirkossa sitten hikisenä alkoi vilutus, ja illalla piti jo turvautua tyrnisatsiin. Pahasti kesken unien puoli viideltä aamulla havahduin huomaamaan, että olin jo jonkin aikaa maannut valveilla miettimässä ja suunnittelemassa koulutyötä, ja erityisesti keskiviikon pääsiäisspektaakkelia. Oli outoa tajuta, miten hämärä ja häilyvä unen ja valveen raja onkaan. Aikani unta odoteltuani huomasin, että täytynee käydä vessassa. Samalla kävin nauttimassa uuden tyrniannoksen, koskapa sekä kurkussa että nenässä tuntui vilustumisoirehtimista. Muutama marja, vähän sokeria (koska en löytänyt hunajaa) ja lämmintä vettä termospullosta. Sitten palasin sänkyyn, ja oli se uni jossain vaiheessa tullut takaisin.
Nyt ei auttaisi tulla sairaaksi. Vaan eihän se koskaan sopivaan aikaan tule, tauti, eikä se koskaan ole tervetullut. Etenkään ei terve.
Iltakirkkoon silti tekisi mieli, ja sinne menenkin, jos vain saan miehen kaveriksi. Kahdesta kirkosta pitäisi valita, näistä lähempänä olevista ja lämpöisemmistä kuin eilinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti