Tänään poikkeuksellisesti olemme menossa autolla kirkkoon, koska jumiksen ja Piplia-seuran juhlan jälkeen jatkamme suoraa päätä ajelulle tyttären luo. Täytyy pakata viemisetkin valmiiksi mukaan. Palatessa on tarkoitus noukkia kyytiin kuopuksen tyttöystävä matkan varrelta ja tuoda hänet tänne opiskelukaupunkiinsa.
Hiukkasen levoton olo, koska em. juhlassa minun pitäisi yrittää tulkata malawilaisen miehen englantia suomeksi. Jo keskiviikkona mieheni kertoi, että minua oli siihen hommaan kysytty, mutta että puolisoni oli tarjonnut erästä toista nimeä, englannin opettajaa, ja kertonut lisäksi kysyjälle, rovasti H:lle, että viimeksi pystyin afrikkalaista tulkkaamaan, koska olin saanut puheen tekstinä eteeni. Afrikkalainen aksentti on kovin haastavaa tällaiselle tavalliselle kouluenglantipulliaiselle. No, eilen illalla sitten rovasti H soitti uudelleen ja valitti, ettei ollut tavoittanut tuota ammattilaista, joten kääntyi uudelleen puoleeni. Hän kertoi, että puhe on pyydetty tekstinä, jonka voinen saada käsiini tänä aamuna jo ennen jumista voidakseni siihen tutustua ja ratkaista sitten, otanko tulkkaustehtävän vastaan.
Nyt siis pukemaan ja pakkaamaan tyttärelle zakuskaa, maitorahkakakkua, vihreää kastiketta, omenoita, ruusukimppu sekä mummon tuliaiset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti