Hyvä mutta huono kuulo

Kimppakyytikollegani on useamman kerran kehaissut hyvää kuuloani, kun olen autolla ajaessani ja radiota kuunnellessamme huomauttanut hänelle, että "Sun puhelin soi" tai "Sä sait tekstarin", kun hän itse ei ollut kuullut mitään.
Mutta mieheni taas toisinaan väittää, että mä en kuule, esimerkiksi hänen puhettaan. Useammin kuin kerran meille on sukeutunut ihan kunnon väitöstilaisuus siitä, onko hän sanonut minulle jonkin asian, jonka hän väittää sanoneensa ja jota minä en ollut kuullut. Totta puhuen melkein yhtä usein tilanne on päinvastainen, väittelijän ja vastaväittäjän roolit vaihtuvat. No, olen ehkä omalta osaltani ottanut vähän opiksi ja kertaan tiedonantoni vielä ennen töihin lähtöä: "Muistathan sitten, että meillä on tänään töiden jälkeen koulutusta, joten tulen vasta myöhemmin?"
Tuossa äsken kirkosta palattuamme ja mieheni avattua television (hiihdon maaliintulo) hoksasin, että onhan mies tavallaan oikeassa väittäessään, etten aina kuule hänen puhettaan. Nimittäin, kun hän alkoi kertoa ääneen jotain Kimi Räikkösestä ja Nico Rosbergista, niin tajusin lukitsevani korvani aina, kun hän katsoo ääneen jotain urheilulajia. Miten muuten Kimi ja Nico liittyvät hiihtoon?
On myös muita tilanteita, jolloin tiedostan sulkevani korvani: silloin kun mies puhuu autoista tai rahasta.