Kuvaterveisiä etelänvariksille

Tänä päivänä vappuun on tasan kaksi viikkoa. Viime viikonloppuna eteläisessä Suomessa kuulemma paisteli aurinko, kun täällä tuli lunta ja räntää. Vaikka miten sanotaan, että uusi lumi vanhan surma, niin kyllä näiden meidän hankien kuolemaksi ennemmin odottaisin lauhaa etelätuulta ja aurinkoisia päiviä.
Käväisin äsken kännykän kanssa pikku kierroksen pihallamme, takaovesta ulos ja etuovesta sisään, ja matkan varrrella räpsäisin kolme näkökulmaa kevätpihaamme. Vertailun vuoksi länttäsin tähän tämänpäiväisten kuvien rinnalle viimekesäisiä kutakuinkin samoista kulmista.

Huomaa eka kuvan yksityiskohdat: hangessa säilössä puolukkasurvossanko ja lumen painosta taittunut syreenin oksa.

Meinasi itku päästä, kun näin tämän kesäisen kuvan kasvimaasta. Vieläkö se joskus tulee esiin hangen alta?

Varovasti leikkaamani omenapuut sekä pikkuisen lumen alta pilkottavaa entistä hiekkalaatikkoa, tulevaa yrttitarhaa, jos Herra suo.

Ja hiekkalaatikko viimekesän lopulta, kun olin raivannut harjaneilikat pois ja istuttanut oreganoa, rosmariinia ja jokusen kukkasipulin sekä kylvänyt porkkanaa.

Kadun puolelle aurinko parhaiten pääsee lämmittämään ja sulattelemaan keväällä. "Kaakelikiveyksen" takaa alkaa pilkistää jonkin sipulikasvin lehtiä, olisiko idänsinililja. Kuusen oksien alla toivon äitienpäiväruusun säilyneen hengissä.

Ja sama kadunmutka erivärisenä.

Niin että voin kyllä tässä rehellisesti tunnustaa, että melkein vihaksi pistää tämä pitkä Suomi ja siitä aiheutuva epis.