Pitkäperjantain kirkkomatkalta

Seurakunnassamme eri kirkkojen jumalanpalvelusajat on porrastettu, mm. siitä syystä, että sama kanttori voi ennättää pariinkin kirkkoon samana aamuna. Yleensä jumikset ovat klo 10 ja klo 12, mutta pitkäperjantaina isossa kirkossa on tullut tavaksi pitää jumalanpalvelus kolmelta, Jeesuksen kuolinhetkellä. Apropos, olemme samalla aikavyöhykkeelle Israelin kanssa, joten täsmää. Perjantaiaamuna lähdin pyöräilemään sivukirkkoon säkenöivässä auringonvalossa kahdeksan jälkeen hissuksiin avaamaan ääntä ja harjoittelemaan kuoron kanssa. Urut olivat käytössä, sillä ei se mikään laki ole, että pitkäperjantaina pitäisi urkujen pakosta vaieta. Kanttorimme ei ole kaavoihin kangistunut. Kolme lauluamme onnistuivat, niin että vielä tänä aamuna kanttori kiitteli perjantain palvelutehtävästämme.
Kotiin pyöräiltyäni ryhdyin ruuan laittoon miehen avustuksella. Hän leikkeli lohifileet sopiviksi suikaleiksi, jotka minä sitten maustin, täytin ja rullasin uunipellille (toisiin homejuustotäyte, toisiin pirkkalehden ohjeen mukainen parmesaanitäyte).
Syönnin päälle ehdimme mukavasti sitten kävellä miehen kanssa isoon kirkkoon kolmeksi. Noloa, mutta nukahdin saarnan aikana... Ei mua oikeastaan nolottanut, kun en tiemmä kuorsannut.
Paluumatkalla tapamme mukaisesti keräsimme kalja- ja energiajuomatölkkejä, myös litistetyt, sillä metallinkeräykseen ne kelpaavat joka tapauksessa. Kun kätemme olivat jo aivan täynnä (lisäksi yritin puristaa sormien välissä paria höyhentä, jotka olivat virpojilta varisseet mennä pyhänä) ja kun koetimme tähyillä jostain muovipussia, niin lopulta sellainen löytyi puolesta välistä matkaa. Loppumetreillä mies löysi vielä lankunpätkän (4x4''?)
sekä yhden lenkkitossun, jotka hän niin ikään sujautti pussiin. Kotipihassa halusin sitten ottaa kuvan tämänkertaisesta saaliista.