Eilen seurasin iltauutisia puolella korvalla. Huomioni herätti uutinen: Kimmo Kaivanto on kuollut. Tunsi haikeutta. Hän kuului siihen harvojen nykytaiteilijoiden joukkoon, joiden taiteen tunnistan ja josta myös suuresti iloitsen. Muistan, miten veljeni Tampereella luonaan vieraillessani ja hänen minulle kaupunkia esitellessään näytti erästä kaunista korkeaa taloa ja suurta ikkunaa sen yläkerroksessa: "Tuolla on Kimmo Kaivannon ateljee."
Samaisen veljen hääonnittelukortti meille oli Kaivannon taulusta "Neljä tuumaa toiveita". Selasin äsken korttivarastolaatikkoani löytääkseni veljelle synttärionnittelukortin. Siinä tonkiessa löysin viisi Kaivannon työtä. Toki minulla näytti olevan Vionojaa ja Schjerfbeckiäkin, mutta kumpaakin vain yksi kortti. En kuitenkaan raaski näitä varmaan koskaan lähettää kenellekään, vaan valitsin veljelleni kukkakortin. Keskimmäisenä kuvassa on sama kortti, jollaisen saimme hääonnitteluksi, neljän tuuman maalaussivellin, jossa kasvaa sinisiä kukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti