Voi pyhä Patrik!

Ei ole vielä suomalaiseen kalenteriin merkittynä Pyhän Patrickin päivää, jota vietettiin lähinnä kai katolisessa maailmassa viime lauantaina. Enpä minä sitä sinne odotakaan, kalenteriimme. Vaan kyllä sekin juhla jo näkyy myös Suomessa. Palailimme kotiin viimelauantaiselta konserttimatkaltamme paikallisen tiettyyn aakkosketjuun kuuluvan kauppa-ruokala-huoltoaseman kautta. (Mies oli kiristänyt minua, jos hän suostuu lähtemään kanssani kirkkokonserttiin, on minun suostuttava paluumatkalla kauppareissulle herkkuja ostelemaan, joko sipsejä tai suklaata. Niin, ja pitihän meidän ostaa kevytmaitojuomaa vaniljakiisselin tekoon.) Siellä kaupassa kadotin mieheni jäätyäni tonkimaan siemenhyllyä, ja kun kurkistelin hyllyjonojen väliin, niin meinasin oikein säikähtää, kun näin kaksi nuorta miestä pukeutuneena kirkkaanvihreisiin samettisilinterihattuihin ja leukapartaan. Näin toki miehenikin, joka muina miehinä haeskeli maitopurkkia, eikä ilmeisesti ollut lainkaan huomannut mitään kummallista asiakaskunnassa. Kesti hetken, ennen kuin hoksasin, mistä naamiaisasuissa oli kyse.
Olkoonkin, että Pyhä Patrick kuulemani mukaan aikanaan havainnollisti Jumalan kolminaisuutta apilanlehden avulla - ja on hän siksi aivan kelpo mies - niin en minä silti soisi, että meille rantautuisi enää yhtään lisää noita vierasperäisiä juhlia nykyisten karnevaalien, halloweenien sun muiden lisäksi. Minulla kun on sellainen skeptinen ja kyyninen olo, että suomalainen juhlakansa ottaa vastaan mitä tahansa juhlan aihetta saadakseen (teko)syyn remuta, rellestää ja pitää pahaa elämää. Eivät tainneet nämäkään nuoret miehet seuralaisineen olla menossa juhlimaan irlantilaisen kirkonmiehen merkkipäivää ainakaan kirkkoon.

Loppukuriositeettina mainitsen vielä erään keski-ikäisen naisen, joka myös kiinnitti huomioni kaupassa, ei niinkään juhlapukeutumisensa kuin voimakkaan tuoksunsa takia. Siinä oli hulauteltu desilitroittain hajuaineita ympäriinsä. Kotiin pyöräillessämme kyselin mieheltäni, miksi täytyy haista noin vahvasti, onko se jokin suojakeino? Hän arveli, että ravintolaanhan rouva tietysti oli matkalla, ja jospa hän yritti suojautua, ettei tupakanhaju tarttuisi. Mutta sitten hän hoksasi, miltä minä olin arvellut naisen suojautuvan: tungettelijoilta. Mutta siinä on kyllä tietty ristiriita...

Apropos, me sitten ostimme SEKÄ suklaata ETTÄ suolaisia herkkuja: suolapähkinärusinamixin.