Kylvetty on, juu...

...muistaisi nyt vain, että mitä tuli kylvettyä.

Pikkuveikan eteläisen huoneen ikkunalla on vanhan silityslaudan päällä pienoiskasvihuone täynnänsä purnukoita. Toki suurimmassa osassa purkeista on tökättynä myös muovilusikka tai jäätelötikku, johon olen kirjoittanut koodikielellä, minkämerkkisiä siemeneitä kyseiseen pyttyyn on toiveikkaasti ripoteltu. "Pet"-merkkisiä siemeniä kylvin kahteenkin kertaan, ja molemmilla kerroilla itäneet hentoiset taimet näivettyivät pois, niiden varret vähitellen ikään kuin sulivat. Eikö kaupan kylvömulta olekaan riittävän laihaa? Vai eikö aika ollut otollinen petunian kasvulle? No, lobelian siemenille ei käynyt sen paremmin.
Myöskään orvokeista viime kesänä keräämäni siemenet eivät oikein näyttäneet lähtevän itämään, joten otin mullan uusiokäyttöön, pudottaen siihen ne kaksi munakoison (taikka paprikan) siementä. Tänään sitten huomasin siellä itäneen enemmän kuin ne kaksi tainta, jotka tulivat pintaan jo hyvän aikaa sitten. Päättelin itsekseni, että taisin sittenkin saada pari kolme orvokin tainta...
Mutta sitten löysin yhdestä kukkapurkista todella sievän ja terhakan näköisiä taimia. Haeskelin epätoivon vimmalla purkin kyljestä tekstiä, joka paljastaisi, mistä kasvista on kyse. Mutta mitään merkintääni en löytänyt. Eikä mitään muistikuvaa, mitä siihen kylvin. Sen kyllä muistan aivan selvästi, että kylväessäni ajattelin: "Pitäisi hakea nimikyltti tähänkin purkkiin, muuten unohdan, mitä tässä kasvaa."
Koetin jo selata siemenpussivarastoani, josko sieltä löytyisi ratkaisun avain, mutta toistaiseksi en kokenut ahaa-elämystä. Jotain hyödyllistä tai kaunista se varmaan kuitenkin on.