Eilen halusin näyttää miehelle parikymmensenttisen männyntaimen, joka kasvaa koivun ja kuusen vierellä. Samalla kun mietimme, kumpi pitäisi kaataa, koivu vai kuusi (kuusi olisi muuten jollekin aivan mukavankokoinen joulukuuseksi, mutta viereinen koivu on vähän vääntänyt takaoksia), näin kuusen juurelle piilottamani lehtikaktukset - jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Onneksi vielä ei ole ollut yöpakkasia. Tarkemmin kaktuksia tervehtiessäni huomasinkin yhdessä niistä kukannuppuja! Huuhtelin sen sadevesialtaassa ja toin sisään kukkimaan. Jospa muistaisin ajoissa ne loputkin sitten tuoda. Ne kukkivat - näköjään - milloin sattuvat, joten en tiedä, ovatko joulu-, pääsiäis- vai helluntaikaktuksia ;-)
Mitä tulee varvasvaivoihini, niin Millanin tavoin fundeerasin itsekin yön pimeinä tunteina kaikenlaisia kauheuksia, mitä tulehtuneesta haavasta voi koitua. Rukouksessa jätin itseni kaikkineni Herran haltuun, mutta silti uni oli välillä levotonta ja kerran heräsinkin kuulostelemaan oloani. Kieli tuntui turralta, mutten voinut tietää, johtuiko se illalla nappaamastani ibuprofen-kapselista vai unentokkurasta vai mistä, ja sanoin mielessäni Taivaan Isälle, että tarvitsen mä jonkun selvemmän merkin ennen kuin lähden lääkäriin. Etenkään yön selkään. Aamulla heräillessä varvas tuntui vähemmän turvonneelta - tietenkin koiven saatua olla vaakalevossa, eikä se miehenkään mielestä näyttänyt pahalta. Tulehdus ei ole ainakaan levinnyt eikä pahentunut. Jospa siinä ei olisi mitään tappajabakteeria, mitä ei kehon oma valkosoluvartio pystyisi nujertamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaktukset tykkää, kun saavat olla rauhassa! Mullakin alkoi muuton aikana kukkimaan parvekkeella toukokuussa yksi kaktuksistani! Vai olet saanut kolhuja. Olipas mielenkiintoinen kysymys, että onko varpailla nimeä...ei kait oo kuin vain ukkovarpaalla. Liottele sitä välillä vetyperoksiinissä vai mitä se on, mitä saa apteekista ja auttaa siis puhdistaa haavaa! Onneksi ei ole mätäkuu mutta kuitenkin on niin hautovan kuumaa välillä. Eikö olekin kumma, jos on varvas kipeä, niin moni muu murhe unohtuu, heh.
VastaaPoista