maanantai 28. marraskuuta 2011

Helmiä jos toisiakin





1) Kuvaannollisia helmiä:



  • ystävällisesti ja tuttavallisesti hymyilevä pappa Ruukin Salessa (oli rouvansa kanssa edelläni kassajonossa, jäin miettimään, tunsimmeko ennestään toisemme, oliko kenties entinen opettaja...?)


  • niitä poistomyynnissä olevia postin pakettipakkauksia oli vielä jäljellä siellä Salen postipisteessä, ostin kaksi


  • tulevan pajapäivän asiat ovat nytkähdelleet hienosti eteenpäin: olen tavannut ja tavoittanut lupaavia pajanvetäjiä - viimeksi tänään tuli siinä suhteessa hyviä uutisia. Kiitos Herralle!


  • tuleva työpisteeni oli kotoisan sotkuinen, viihtyisä ja elämänmakuinen tila eskarilapsia varten soppelisti


  • vierailullani tulevalla työpaikallani keittömies flirttaili kanssani


  • tänään pienryhmämme oppilaille tarjoamien kaffien kuskaaminen ja rustaaminen onnistui hienosti, astioita ei rikkunut ja kaikkea piisas - ja mikä loppui, sitä haettiin lisää kaupasta - ja muistipa useampikin oppilas kiittääkin, myös kehuivat niin kahvia (reilun kaupan!!) kuin viemiäni leipomuksia, kesäkurpitsaleikkokakkua ja nisutaikinaan tehtyä marja-kaurankryynipiirakkaa.


  • tänään satoi sieviä lumihiutaleita, joita ihailimme oppilaiden kanssa ikkunan takaa

2) Konkreettisia helmiä


Viime jouluksi ostin siskoilleni, äidilleni ja kälyilleni NYTKIS-Naiset yhteistyössä ry:n ja sitä kautta KD Naisten myymiä Liekki-koruja. Myös kollegat ostivat minulta koruja niin paljon, että jouduin myymään niin oman settini kuin parin muunkin johtokuntamme jäsenen myyntiin tilaamia koruja... No, puhuin jo valmiiksi yhdeltä enemmän koruja tilanneelta naiselta, josko häneltä liikenisi minunkin itselleni ostettavaksi. Kuulemma liikeni. Mutta nyt vasta tapasimme adventtivesperin harjoituksissa ja sovimme, että hän tuo minulle koruja vesperiin. Niinpä sain näytille kirkon parvella sekä mustan että violetin korusetin. Koska en osannutkaan valita, päätin ottaa molemmat. Korut ovat Aarikan tekemiä, se selittänee niiden suuren menekin. Länttäsin nyt sitten tuon kuvankin, vaikkei ole oma ottamani.

2 kommenttia:

  1. Kaikenlaisia helmiä olikin. Mulla oli yhteen aikaa laatikollinen aarikanhelmiä, sitten ne menivät pois muodista ja katkaisin helmet ja otin helmet talteen. Olen aina ollut sellainen...tyhmä. Nyt ne kaikki helmet olisivat tosi kova sana. Niinku ehjinä.

    VastaaPoista
  2. Mua on kans jäänyt harmittamaan, ettei aikanaan laitettu talteen sellaista auton puuhelmi-istuinsuojaa. Mies ei tykännyt käyttää sitä, kun kesällä helmet nyppivät selkäkarvoja. Mutta siitä olisi saanut valtavan määrän puuhelmiä (siitä istuisnuojasta). Ei olisi kannattanut viedä kierrätykseen :(

    VastaaPoista