Railakkaat rasat

Selvittiinhän tästä viikosta. Jopa niistä lehtori Musan sijaisuustunneista. (Kiitos muistamisesta.) Meillä on mukavia kasiluokkalaisia, kyllä niiden kanssa pärjää tämmönenkin taavi. Lopulta sain myös stj:n langanpäähän ja sain sovittua maanantaille sellaisen ajan, joka sopii sille pääluottamusmiehellekin (nyt siis tiedän oikean tittelinkin). Ja kun keskustelin työparini kanssa näistä työnkuvamuutoksista, niin löysinpä vielä yhden edun tästä tulossa olevasta muutoksesta: mä ehdin alta pois ennen esimiehen, so. rehtorin vaihtumista.
Itselleni ja toivottavasti muillekin piristykseksi länttäsin kuvan nuosta rasoosta, joita olen nyt neulonut. Niiden on tarkoitus muodostaa setit Aulikin neulomien pipojen kanssa. Jos vielä säärystimiäkin näistä samoista langoista... Olin ilahtunut, kun eräs kollega huudahti nuo keltaiset mulla työn alla nähdessäni, että "Voi miten ihanat!" Taaskaan salamavalokuva ei tee oikeutta värien railakkuudelle. Pyhäinpäiväviikonlopun vietto alkoi pakollisella käynnillä ruokakaupassa ja sieltä päin yhtä pakollisella kyläreissulla. Kuunneltiin taas korvat soiden, kun emäntä paasasi kuinka tyhmiä, uteliaita ja kaikin puolin aivan vääränlaisia ihmisiä nämä pohjoisen ihmiset ovat.

Mutta nyt saa sitten taas hetken olla rauhassa.