No, mies tuntui itse olevan vähän loukkaantunut, kun ilmoitin olevani lähdössä kirkkoon. En vissiin ollut muistanut ajoissa valistaa, että kuoro palvelee jälleen pyhäinpäivän iltakirkossa. Jaa, taisi miehen kärsivä ilme johtua enemmän korkeista verensokereista. Pyöräillessäni ihmettelin kauheaa trafiikkia 8-tiellä. Melkein yhtä hurja liikenne kuin jouluaattoiltaisin. Taisivat olla kynttilänsytytysretkillä. Ilahduin, kun loppumetreillä sentään ohitin nuoren äidin, joka koulukkaittensa kanssa oli kävellen liikkeellä kohti kirkkomaata. Kynttilämeri oli jo mennessä näyttävä, kirkosta lähtiessä suorastaan vaikuttava. Mennessäni haikaasin, että olisiko pitänyt ottaa kynttilä Olavin haudalle tai muualle haudattujen muistomerkille. Mutta sitten laskeskelin, että suotta lisään kuormitusta, ja sytyttelin kynttilöitä vain mielessäni.
Olin ajatellut kyllä kotipihassa laittaa kynttilän palamaan tähän hautuumaan roskiksesta ongittuun lyhtyyn. Se kynttiläkin olisi voinut olla eräs hautuumaan sekajäteroskiksesta pelastettu, mutta kotiin palattuani oli jo kiire saunaan, niin sekin kynttilä jäi vielä polttamatta.Kirkossa minua nukutti ja haukotutti kauheasti, kun olin aamulla noussut jo seitsemältä. Pelkäänpä, että ennen joulua tulee vielä monta tynkäyötä.
Sen verran nuo kuolinasiat mielessäni pyörivät, että mietin, miten oma kuolemani kuormittaisi mahdollisimman vähän. Onko tuhkaus ekologisempi kuin hautaus? Entäs hyödytääkö minun tehdä elintestamenttia, jos olen kierrätykseen kelpaamaton - eiväthän ne ole luvanneet huolia minun vertanikaan koskaan ikinä.
Ja lapsille pitää teroittaa, että max. yksi kynttilä piisaa hyvin, ja korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Aina paree, jos on joku ledikynttilä.
Minä olen lähipiiriä evästänyt, että mahdollisimman halpa, kierrätysmateriaalista tehty paffiloota ja tuhkaus, eikä mitään muistomerkkejä hautuumalle kenenkään riesaksi tönöttämään. Kyllä ne muistavat, joille olen jotain merkinnyt ja tärkeintä nyt kumminkin on pysytellä tuon Yläkerran Isännän kirjoissa ja kansissa, mutta taitaa tuo muistamishommakin olla vähän erilainen niillä, joilla on jälkikasvua.
VastaaPoistaTuota paffilootaa minäkin olen ajatellut, noinkohan niitä jo on saatavilla ko. tarkoitukseen? Olisi kyllä hupaista tulla haudatuksi vaikka mikrouunipakkauksessa, paitsi, ettei sen huvittavuudesta itse taida päästä nauttimaan kuin etukäteen ajatukselle naureskellen.
VastaaPoistaOlin myös miettinyt sellaista, että kalliiden kukkalaitteiden sijasta ihmiset voisivat halutessaan tuoda pajunoksia, pihlajanmarjoja, kedonkukkia tai havunoksia riipuen hautajaisten ajankohdasta, jos nyt jotain välttämättä paffiloodan päälle halutaan laskea.
Mä luulen, ettei meidän jälkikasvu ole kauheasti päässyt sisään tuohon hautuumaamuistamisjuttuun. Ovat toki olleet papan hautajaisissa, ja pari kertaa Heikin ja minun isovanhempien haudalla, mutta ei sen säännöllisempää vainajainpalvontaa ole meillä harjoitettu.